Elias Krohn (s. 1977) on tekstityöläinen, jolle myös elävä kuva ja ääni ovat läheisiä ilmaisumuotoja. Hän kirjoittaa blogiinsa tästä hullusta maailmasta, kun ärsytyskynnys ylittyy. Joskus myös juttelee mukavia. Seuraa Eliasta Twitterissä: @EliasKrohn.

Voiko rajallinen Helsinki kasvaa rajattomasti?

“Rajallisessa tilassa ei voi olla rajatonta kasvua.” Tämä totuudellisuudessaan suorastaan tautologinen slogan jäi vahvasti mieleeni jo lapsuuteni ja nuoruuteni 1980–90-luvun ympäristöliikkeen puheenparresta. Silloin vastustettiin loputtoman aineellisen talouskasvun ideologiaa muistuttamalla maapallon rajallisuudesta. Tämä on noussut mieleen uudessa merkityksessä seuratessani Helsingin rakentamissuunnitelmia.

Elvytystä myös terveydenhuoltoon

Koronaviruspandemian yhteydessä on tullut selväksi tarve tukea valtion varoin rajoituksista kärsinyttä elinkeinoelämää ja lisäksi muutenkin elvyttää taloutta. Yleisesti tiukkaa budjettikuria kannattavatkin ovat laajasti hyväksyneet kompensointi- ja elvytystoimet. Myös kulttuurialan ahdingosta on puhuttu paljon ja apuakin annettu, vaikka se ei ole toistaiseksi kohdentunut riittävästi kaikille tarvitseville.

Ostaisitko Reilun kaupan marjoja – kotimaisia?

Korona-ajan matkustusrajoitukset nostivat yleiseen tietoisuuteen ulkomaalaisen työvoiman huomattavan hyödyntämisen suomalaisilla marjatiloilla. Tämän vanavedessä on tullut julkisuuteen myös tietoja joidenkin marjatilojen erityisen huonoista työolosuhteista ja työntekijöiden huonosta kohtelusta. Helsingin Sanomissa (27.6.) kerrottiin viiden suomalaisnaisen kokemuksista pohjoissavolaiselta mansikkatilalta: törkyisistä ja homeisista majoitustiloista, katteettomista auto- ja aterialupauksista, olemattomasta perehdytyksestä, taukojen ja pissallakäyntien kyttäämisestä, puutteista työsopimuksen teossa, kyseenalaisista irtisanomisista ja moninaisista työehtosopimuksen vastaisista menettelyistä.

Yle Uutiset menetti uskottavuutensa

Yle on julkaissut uutissivustollaan artikkelin, jossa esitetään seitsemän kysymystä HX-hävittäjähankkesta ja haastatteluin saadut vastaukset niihin. "Katso tästä seitsemän kysymystä ja vastausta hävittäjähankinnoista", mainostaa Yle Facebook-sivullaan. Kysymykset ovat kaikki sellaisia, joissa kyseenalaistetaan hävittäjähankintojen tarpeellisuus, kun taas vastauksista selviää, kuinka kaavaillut hävittäjähankinnat ovat välttämättömiä, vieläpä juuri suunnitellussa laajuudessa, ja että niistä luopuminen olisi mitä huomattavin turvallisuusriski. Artikkeliin on haastateltu kolmea asiantuntijaa (ja referoitu yhtä aiemmin haastateltua), joiden kaikkien kanta on tällainen.

Onko intellektuellien aika ohi?

Viimeisen alle vuoden aikana merkittävä osa Suomen intellektuelleista on poistunut ajasta ikuisuuteen: heinäkuussa Claes Andersson, marraskuussa Leif Salmén, tammikuussa Jörn Donner ja nyt huhtikuussa Pentti Linkola. He kaikki olivat lukeneita, monipuolisesti sivistyneitä ihmisiä, kirjailijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. He eivät epäröineet ottaa kantaa ja lausua kärkkäästikin mielipiteitään julkisuudessa. Heidän työtään ja asennettaan saattoi arvostaa, vaikkei olisikaan ollut heidän kanssaan aina samanmielinen (ja mahdotontahan samanmielisyys olisikin ollut, ainakin heidän kaikkien kanssaan yhtä aikaa). He olivat suuria persoonia, jollaisia ei enää valmisteta. He ovat antaneet vaikutteita ja inspiroineet useita sukupolvia. Myös omaan ajatteluuni ja ymmärrykseeni yhteiskunnasta, jossa elämme ja kuolemme, heidän vaikutuksensa on ollut suuri.*

Älä nukahda kansalaisyhteiskunta – Rinteen hallitus ei tee maailmaa valmiiksi!

Antti Rinteen johtaman kansanrintamahallituksen syntyminen näyttää herättävän runsaasti toiveita poliittisen kentän vasemmalla ja vihreällä laidalla – ja vähintäänkin helpotuksen huokauksia näköalattoman ja taantumuksellisen edeltäjänsä jälkeen. Aiheita toiveikkuuteen on: leikkauspolitiikka vaihtuu tulevaisuusinvestointeihin, työttömyysturvaa leikkaava aktiivimalli puretaan, vaikka onkin vielä hieman epäselvää mitä on tulossa sen tilalle, sote-uudistusta ei enää suunnitella suurten yksityisten terveysfirmojen ehdoilla, hoitoonpääsyä terveyskeskuksiin nopeutetaan, päivähoito-oikeuden eriarvoistavat rajoitukset poistetaan, toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi, vanhuspalveluihin tulee sitova hoitajamitoitus ja valtion taiteilija-apurahojakin korotetaan. Vaikka osa muutoksista onkin vain aiemmin tehtyjen heikennysten perumisia, eikä kaikkia heikennyksiä vieläkään peruta, suunta on nyt kuitenkin selvästi käännetty kohti inhimillisempää ja tasa-arvoisempaa Suomea.

Mielenosoitus neuvottelemista ja liennytystä vastaan – vai sittenkin puolesta?

Harva mielenosoitus on saanut etukäteen sellaista ilmaista mainosta mediassa kuin Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien tapaamisen yhteyteen Helsinkiin suunniteltavat mielenilmaukset. Esimerkiksi Ilta-Sanomien etusivu 5.7. julisti Helsinki Calling! -tapahtuman jo etukäteen ”suurmielenosoitukseksi”. Ollakseen täydellinen mainos etusivulta puuttui vain Heidi Hautalan ja Sofi Oksasen kuvien vierestä teksti: ”Tule sinäkin!” Viesti taisi tosin tulla selväksi muutenkin.

Tapaukset Assange ja Dmitrijev – kuin kaksi marjaa

Pitkänäperjantaina tuli julki Ison-Britannian ja Venäjän myrkytysselkkaukseen liittyvä pysäyttävä uutinen: Ecuador oli ilmoittanut katkaisevansa Lontoon suurlähetystössä pakolaisena elävän Wikileaksin perustajan Julian Assangen yhteydet ulkomaailmaan, koska tämä oli yhdessä twiitissään kyseenalaistanut Britannian syytökset, että Venäjä olisi vastuussa entisen vakoojansa myrkyttämisestä.

Samaan aikaan, kun luin uutisen Ylen sivulta, sivun reunassa näkyi toinen pysäyttävä uutinen: Stalinin terroria Venäjän karjalassa tutkinutta historioitsijaa Juri Dmitrijeviä uhkaa vankeustuomio lapsipornosta.

Entä jos Aarnio olisi tutkinut terrorismia?

Yhteiskunta on tapana jakaa julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Mutta julkiseen sektoriin liittyy sellainen paradoksi, että sen sisällä toimii salainen sektori – ja salaisen sektorin sisällä ehkä vielä erittäin salainen sektori. Salainen sektori on muodollisesti julkisessa, demokraattisessa valvonnassa, mutta käytännössä siellä voi olla tapahtua asioita ja olla käytössä toimintatapoja, joista kansalaisten valitsemat edustajat eivät tiedä mitään.

Mennyt ja tuleva Kulttuurivihkoissa

Vuoden vaihtuessa on sopiva aika kerrata, mitä on saatu aikaan, ja luodata tulevaa. Kulttuurivihkoille vuosi 2017 on ollut hyvin vireä ja monipuolinen. Aloitimme historialla, 1970-luvun marxilaisella estetiikalla, josta julkaisimme numerossa 1/2017 useita asiantuntija-artikkeleita. Toisessa numerossa erikoisteemana olivat sodan ja rauhan kysymykset, nykyinen maailmantilanne ja meneillään oleva maailmanjärjestyksen muutos. Numerossa 3/2017 jalkauduimme nuorison pariin. Nostimme esiin erityisesti syrjäytymistä ja sen vastustamista, nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Jatkoimme myös edellisen numeron teemasta julkaisemalla Olli Tammilehdon tärkeän artikkelin siitä, miten yksipuolisesti läntinen valtamedia on käsitellyt Syyrian sotaa.

Kirjasto on hyvä paikka kulttuurilehdelle

Viime päivinä julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö ei aio jakaa lainkaan kirjastoille suunnattua kulttuurilehtien ostotukea vuonna 2018. Syyksi 200 000 euron määrärahasta luopumiselle ministeriöstä on ilmoitettu se, että tuolloin tehdään ostotukea koskevaa kokonaisselvitystä, ja selvityksen teon aikana tukea ei jaeta. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien kattojärjestö Kultti ry. tiedotti asiasta keskiviikkona.

ILMOITUS