Toinen maailmansota päättyi toukokuun 9. päivänä vuonna 1945. Sota oli ihmiskunnan verisin. Sodan uhrien kokonaismäärän arvioidaan olevan 60–80 miljoonaa. Kyseistä vuosipäivää Helsingin Sanomat ja muu media eivät pitäneet tänä vuonna muistamisen arvoisena asiana. Ajankohta tarjoaa mahdollisuuden pohtia toisen maailmansodan ja voiton päivän merkitystä sekä sen perintöä ihmiskunnalle. Erityisen merkitykselliseksi asian tekee nykyinen kärjistyvä kansainvälinen tilanne, kärjistyvä vastakkainasettelu Yhdysvaltojen, Naton, Venäjän ja Kiinan välillä ja kiihtyvä asevarustelu.
Toisen maailmansodan tärkein ja pysyvin ”perintö” on ydinase ja ihmiskunnan mahdollisuus itsetuhoon. Albert Einstein totesi Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen, että kaikki muu on muuttunut paitsi ihmisen ajattelu. Ihmiskunnan ainoa selviytymiskeino ydinaseiden aikakaudella on pysyvän rauhantilan luominen. Tästä jättimäisestä tehtävästä Bertrand Russell kirjoitti vuonna 1969 seuraavasti: ”– – ellei sotaa täysin eliminoida, ihmissuku on tuomittu. Sotien lopettaminen niiden hallittua ihmiselämää 6000 vuoden ajan ei ole helppo tehtävä. Se on sankaritehtävä, joka on jokaisen terveen ihmisen kaiken energian ja kaiken ajatuksen arvoinen kaikkialla maailmassa.” Ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaa ydinsodan lisäksi nyt ilmastomuutos ja ekologinen kriisi. Rauhan tilan säilyminen ja ilmastokriisin ratkaiseminen ovat täysin toisiinsa sidoksi. Ilman toista ei ole toistakaan.
Toisen maailmansodan perintöä ovat sotateollinen kompleksi, sen valta yhteiskunnassa ja taloudessa sekä asevarustelu, jotka ovat uhka pysyvälle rauhalle ja este ilmastokriisin torjumiselle. Omituista tässä tilanteessa, että keskusteltaessa hiilineutraalista yhteiskunnasta ja ilmastokriisistä sotilaallisen toiminnan ja asevarustelun merkitys jätetään täysin tarkastelun ulkopuolelle. Maailman maat käyttivät sotilasmenoihin viime vuonna yhteensä 1,981 biljoonaa dollaria vuonna 2020. Yksin Yhdysvaltojen osuus koko maailman sotilasmenoista oli noin 39 prosenttia. Helpoin ja ihmiskunnan kannalta järkevin keino on aseistariisunnan edistäminen ja resurssien ohjaaminen ilmastokriisin voittamiseen. Greenpeace ja The European Renewable Energy Council laskivat vuonna 2007, että uusiutuvan energian investointeihin tarvitaan 2,89 biljoonaa dollaria vuosina 2004–2030, jotta saataisiin aikaan 50 prosentin vähennys hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2050 mennessä ja estetään ilmaston lämpeneminen yli kahdella asteella. Summa vastaa tällä hetkellä puolentoista vuoden varustelumenoja.
Hiilineutraalin yhteiskunnan saavuttaminen ei ole mahdollista ilman aseistariisuntaa ja varustelumenoista saatavien resurssien ohjaamista teknologian ja vaihoehtoisten energialähteiden kehittämiseen. Nykykehitys menee toiseen suuntaan. Yhdysvaltojen investoinnit puhtaan energian tutkimukseen ovat alle kuusi miljardia euroa vuodessa. Yksistään uuden mannertenvälisen ohjustyypin (Minuteman III) kehittämiseen maa on valmis sijoittamaan yli 13 miljardia dollaria ja Pentagon uhraa 659 uuden ohjuksen hankkimiseen 100 miljardia dollaria vuoteen 2029 mennessä. Suomen hallitus kipuilee turvekysymyksen kanssa, mutta on valmis tuhlaamaan vähintään kymmenen miljardia euroa hävittäjien hankintaan. Entistä polttavampi on Erasmus Rotterdamilaisen kysymys vuodelta 1517: ”Miksi ihmiset käyttävät niin paljon älystään itsensä vahingoittamiseen ennemmin kuin panisivat kaiken viisautensa onnensa säilyttämiseen?”
Auschwitzin muistomerkin tekstin viesti ihmiskunnalle on: ”Olkoon tämä paikka ikuinen hätähuuto ja varoitus ihmiskunnalle”. Se on myös toisen maailmansodan pysyvä perintö. Auschwitzissa, josta on tullut rasistisen tuhoamispolitiikan symboli, uhrattiin yli miljoona ihmistä fiktiivisen ”rodun alttarille”. Auschwitz haastaa länsimaisen sivilisaation radikaalisti. Se liittää kansallissosialistien rakentaman keskitysleirien maailman tuhoamiseen, pakkotyöhön, saksalaisten suuryritysten osallisuuteen natsien rasistiseen politiikkaan, ”elintilan valloittamiseen” ja valloitettujen alueiden saksalaistamispolitiikkaan. Auschwitz osoittaa, että nykyinen teknis-tieteellinen sivilisaatioprosessi voi avata tien helvetin esikartanoon. Nykypolitiikan yksi keskeinen imperatiivi on kasvavan ilmastopakolaisuuden aikana aktiivinen toiminta ihmisoikeuksien puolesta ja rasismia sekä antisemitismiä vastaan. Äärioikeiston ja uusfasismin voimistuminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat tuoneet Auschwitzin synkän varjon reaalipolitiikkaan takaisin. Sen lisäksi autoritaarinen hallinto on vallalla Venäjällä ja Kiinassa.
Toisen maailmansodan päättymistä on syytä juhlia voiton päivänä Euroopassa ja myös maailmanlaajuisesti. Puna-armeijan ja liittoutuneiden voiton ansiosta natsit eivät kyenneet toteuttamaan juutalaisten ja romanien kansanmurhan lisäksi "slaavilaisen kysymyksen lopullinen ratkaisua". Natsien Generalplan-Ost sisälsi tavoitteen slaavilaisen väestön tuhoamisesta ja orjuuttamisesta sekä Itä-Euroopan germanisoimisesta. Toinen maailmansota antoi merkittävän sysäyksen lokakuun vallankumouksesta alkaneelle kolonialismin aikakauden päättymiselle. Toisen maailmansodan alkaessa Iso-Britannian siirtomaavallan alla oli vielä neljännes maapallosta ja sen väestöstä. Brexit on illusio Britanian mahtiaseman palauttamisesta. Ranskan siirtomaa-alue oli kaksikymmentä kertaa suurempi kuin maa itsessään ja sen alueella asui yli 100 miljoonaa ihmistä enemmän kuin Ranskassa. Hollannin siirtomaa-alue oli pinta-alaltaan isompi kuin läntinen Eurooppa. Toinen maailmansodan lopputulos merkitsi ”valkoisen vallan” päättymistä. Vastareaktiona sille me koemme läntisessä maailmassa rasismin ja äärioikeiston nousun.
Toisen maailmansodan raskaimman hinnan natsismin kukistamisesta maksoi Neuvostoliitto. Kaikkiaan sodassa menehtyi 27 miljoonaa neuvostokansalaista. Heistä oli sotilaita 13 miljoonaa ja siviilien lukumäärä oli 14 miljoonaa. Toiseksi suurimman ”verihinnan” sodasta maksoi Kiina. Kaikkiaan maan uhriluku on 13 500 000, joista kymmenen miljoonaa oli siviilejä. Yhdysvallat menetti 407 316 sotilasta, Iso-Britannia 270 825 sotilasta ja 62 000 siviiliä sekä Ranska 210 000 sotilasta ja 150 000 siviiliä. Sodasta keskeisesti vastuussa olleen Saksan uhrien määrä oli 6 488 000, joista siviilejä oli 1 170 000. Japanin uhriluku oli 3 760 000, joista siviilejä oli 1 700 000.
Kolmas maailmansota ydinaseiden ja ilmastokriisin aikakaudella merkitsee nykyisen sivilisaation ja todennäköisesti myös ihmiskunnan päättymistä. Jo pelkästään asevarustelu on viemässä ihmiskunnan mahdollisuuden selviytyä ilmastomuutoksen ja ekologisen kriisin haasteista. Ainoa ihmiskunnan säilymisen mahdollisuus on sotateollisen kompleksin vallan purkaminen, aseistariisunta ja diplomatia. Ihmiskunnalla ei ole enää varaa asevaraiseen turvallisuuteen eikä sotilasliitto Naton kaltaisiin militaristisiin organisaatioihin.
Aseistariisunta, hiilineutraali yhteiskunta ja pysyvä rauha ovat ihmiskunnan pelastumisen utopia. Asevaraiseen turvallisuuteen ja voimapolitiikaan tukeutuminen sekä jatkuva taloudellinen kasvu esitetään valtamediassa realismina. Todellisuudessa tämä ”realistinen” politiikan näkymä on ihmiskunnan dystopia.
