Ilkka Vartiainen ei unohda kestävän kehityksen kulttuurisarkaa, vaan syöksyy blogissaan diletantin innolla klassisen musiikin syövereihin ja tähyilee samalla levyröykkiöiden alta maailman menoa. Lukekaa korvillanne!

Mihinkäs ne kirjastojen levyt katosivatkaan…?

Noin kuukausi sitten Vesa Sirén ihmetteli jälleen Helsingin Sanomissa pääkaupunkiseudun kirjastojen äänilevyjen kohtaloa, kun monessa Helsingin sivukirjastossa ei enää pidetä levyjä ollenkaan. Ja kun omasta kotikirjastosta ei levyjä löydy, musiikki kuunnellaan yhä useammin huonommalla äänentoistolla ja huonommalla informaatiolla netistä, mikä vähentää levyjen lainaamista entisestään, jolloin kirjasto luopuu levyistään yhä helpommin ja noidankehä on valmis.

Urku kiinni vai joko vihdoinkin auki?

Epidemiarajoituksilla varmistettiin nyt sitten, ettei pääkaupunkiseudulla tämän kevään konserttikaudella eläviä konsertteja kuunneltu. Kun orkesterikonsertteihin pääsee aikaisintaan vasta ensi syksynä, laitoin jo toivoni kirkkoon. Odotin Kirkko ja kaupungin mainostamia Helsingin Urkukesän ja Metrolla musiikkiin -konsertteja, mutta voi vi… vihtahousu, kuinka kävikään: ei edes eläviä urkukonsertteja, vaan nekin on siirretty nettiin! Vaikka viime vuonna niitä järjestettiin koronaturvallisesti pitkillä turvaväleillä.

Etäännytettyä konserttielämää

Kulttuuritapahtumien rajoituksia on nyt selvästi päätetty jatkaa ainakin sen verran, että pääkaupunkiseudun konsertti- ja näytäntökaudet ovat varmasti ohi ennen kuin mitään tapahtumia saa edes epidemiaturvallisesti järjestää. Tuntui oudolta kuunnella Kaija Saariahon Vistan kantaesitystä netin ja laadultaan arveluttavan äänentoiston kautta. Jos teoksen kantaesitys olisi viime vuoden keväänä järjestynyt normaalisti alkuperäisen aikataulun mukaan, minulla olisi ollut lippu sekä kenraaliharjoitukseen että varsinaiseen konserttiin.

Kuunnellaanko konserttia vai juodaanko viinaa?

Maamme hallitus on esitellyt suunnitelmansa koronarajoitusten asteittaisesta purkamisesta, millä yritetään ilmeisesti luoda jonkinlaista toivoa ja suostutella rajoituksiin väsyneitä sietämään vielä joitain kuukausia tylsää elämää. Eli jos vielä vähän aikaa on kiltti, niin sitten se joulupukki tulee. Mutta miten käy oopperoiden, teattereiden ja konserttisalien? Niiden rajoituksia on tarkoitus purkaa siinä vaiheessa, kun kevään esityskausi on suurimmissa kaupungeissa jo loppu. Toivottavasti suurin osa väestöstä on silloin rokotettu, kun kansainvaellus pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Tampereelta elävien esitysten perään Savonlinnaan, Naantaliin, Porvooseen, Kuhmoon, Kaustisille, Sysmään, Järvenpäähän ja ties vaikka minne alkaa – jos alkaa.

Vaihtelua pääsiäiseen Stravinskyltä?

Tämänkin vuoden pääsiäistä edelsivät radiossa Bachin passiot ja muut kovin tutut teokset, joille Eva Tigerstedtin esittelemä h-molli-messukin oli jo tervetullutta vaihtelua. Kun mietiskelin, mitä muuta sitä voisi kuunnella, huomasin, että pääsiäisen jälkeisenä tiistaina on kulunut 50 vuotta Stravinskyn kuolemasta. Selvä, tämän vuoden pääsiäisen säveltäjä on Stravinsky.

Musiikkia autiomaasta

Kun eläviin konsertteihin ei pääse ja taidemuseotkin ovat enimmäkseen kiinni, olen välillä täyttänyt elävän kulttuurin tyhjiötäni galleriakierroksilla. Galleriat rajoittavat samanaikaisesti paikalla olevien kävijämäärää ja kävijätkin käyttävät epidemiasuositusten mukaisesti kasvomaskeja eli turvallisuuteen on panostettu. Kun moni kuvataiteilija on kiinnostunut muistakin taiteista, toisinaan näyttelyistä löytyy yhteyksiä musiikkiinkin, kuten Helsinki Contemporaryssa Ville Anderssonin näyttelystä, joka on nimetty yhden näyttelyssä olevan teoksen mukaisesti otsikolla Desert Music.

-ta-ta-ta-Taa! Enää muutama päivä Beethovenin 250-vuotissyntymäpäivään!

Beethoven, tämä Eroican ja Kevätsonaatin mestari, jonka elävät säveltäjät rankkasivat viime vuonna joulukuussa BBC:n Music Magazinessa julkaistussa gallupissa kaikkien aikojen kolmanneksi suurimmaksi säveltäjäksi, viettää tänä vuonna 16.12. neljännesvuosituhatsyntymäpäiviään. Paljon onnea vaan sinne pilven reunalle! Toivottavasti kuulet Suuren fuugasi siellä niin absoluuttisen täydellisenä esityksenä, ettei tuloksena ole jankuttavaa kitkutusta…

Dille diggaa klasaribiisejä

Rupesin syyskuun alkupuolella kuuntelemaan vanhaa tuttua klassisen musiikin ohjelmaa, mutta mitä ihmettä YLE Radio 1:stä tulikaan? Ei Klassikkoparatiisia vaan Klasariparatiisi. Siis mikä? No olihan ohjelmassa vanha tuttu Eva Tigerstedt omaan turvalliseen tyyliinsä pitämässä hienoa ohjelmaansa, mutta mitä ihmettä nimen muuttamisella muka saavutettiin? Yrittääks fiksu friidu joteski diivailla? Ainaski heittää nastaa läppää. Et pitäis olla messissä klasariskenessä? OMG!

Diletantti ottaa kantaa ottaako kantaa

Kävin katsomassa Anna Tuorin kiehtovan taidenäyttelyn, mutta viime aikoina Tuori on ollut myös yhtenä osapuolena keskustelussa, jossa ihmetellään, pitäisikö taiteen olla kantaa ottavaa ollakseen hyvää. Tuori ei esimerkiksi haastattelussaan Yleisradion nettisivuilla rajaa ajatuksiaan pelkkään kuvataiteeseen, vaan asia koskee muitakin taiteenlajeja, kuten musiikkia. No johan Eppu Normaalikin kysyi, voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa, mutta miten on, voiko kantaaottavuus parantaa klassista musiikkia?

More Articles ...

ILMOITUS