runous

Jouko Toiviainen: Unohdusten kirja

Kuvanveistäjä Jouko Toiviaisen runoissa ja piirroksissa ihminen ihmettelee tätä merkillistä maailmaa ja aikaamme.

Salla Kaarin Kalkas: Yö etsii ruosteista siivilää

Arvoituksellinen rakkausrunoelma ja dystopian sävyttämä scifi-sinfonia.

Kati Hiltunen: Tämä ei ole henkilökohtaista

"on reunoja, joista maailma näyttää erityisen kauniilta / ja reunoja, joista ei saa missään nimessä keikahtaa"

Susanna Poikela: Kadotuksia

Susanna Poikelan runot kertovat aistivoimaisin kuvin ihmisyydestä, rakkaudesta ja toivosta, mutta myös kohtaamattomuudesta, ahdistuksesta ja kuolemasta. Mukana on aimo annos ironiaa, ilkikurisuuttakin.

Johanna Hartikainen: Mitä kerrot vuodenkorento

Mitä kerrot vuodenkorento käsittelee parisuhdeväkivallasta vapautumista, sen jättämiä jälkiä ja identiteetin uudelleenkokoamista.

Pirjo Kotamäki: Mammutti ja Ikaros

Mammutti ja Ikaros kertoo ajasta, jolloin outoudet nousevat pintaan. Ihmisen, luonnon ja teknologian kolmiyhteys on kaikkea muuta kuin kitkatonta. Eikä ihmisen omakuvakaan ole särötön.

Tuula Hämäläinen: Tuulenkantaja

on paljon meteliä johon piiloutua / on taloja niin kirkkaita että näkyvät läpi

Lassi Rajamaa: Olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita

Runoissa liikutaan kalustetuissa huoneissa, pihakeinussa, hautausmaalla, rannalla. Mutta tavalliset paikat ja asiat saavat uusia merkityksiä.

Pauli Pietilä: Kamikazekontakti

"nämä taitavat olla lopun aikoja tämä taitaa olla kalenteri / minä taidan olla tuossa / vedän viivan"

Santtu Cederström: Tulevaisuuden palkkatyöläinen

Runokokoelman aiheet vaihtelevat hylkäämisen ja suoranaisen kadotukseen joutumisen kosmisista kokemuksista fantasioiviin juoksutuksiin ja kokeiluihin, jotka etsivät vapautta, koska sitä ei ollut missään muualla, ’mielellään syvältä**.