Brittiläinen säveltäjä Benjamin Britten oli oopperoissaan nerokas yksilön ja yhteisön välisen vallan ja väkivallan analysoija ja musiikiksi pukija. Homoseksuaalinen Britten tunsi toiseuden kirot ja loi niille taiteellisen ilmiasun. Billy Buddissa sosialisaatiosta huolehtii upseeristo, Korkkiruuvissa kasvattajat ja Brittenin ehkä suurimmassa mestariteoksessa Peter Grimesissä sulkeutunut, uskonnollinen ja konservatiivinen kyläyhteisö.
Brittenin oopperat perustuivat usein laadukkaisiin kirjallisiin pohjateksteihin Henry Jamesista Thomas Manniin, E.M. Forsteriin ja George Crabbeen. Billy Buddissa hyvää edustaa Budd (Lauri Vasar) ja hänen tuhoaan toivova John Claggart (upea Wagner-basso Sami Luttinen). Muutenkin bassoista koostuva upseeristo edustaa oopperassa virallisesta moraalista vastaavaa tahoa, eräänlaista ”pahaa” ja tenoreista koostuvat upseerikokelaat viattomuutta ja hyvyyttä. Komentaja Vere (tenori Raymond Very) on ainoa hyvä upseeri, jolle simputuksen kohteeksi joutuvan Billy Buddin kohtalo on henkilökohtaisen moraalin koetinkivi.
Vallalle tyypillinen hierarkia rakennettiin tässä toteutuksessa tehokkain, mutta yksinkertaisin keinoin: merisotamiesten tasaisin rivein ja kajuuttojen ovista ja ikkunoista koostuvin taustoin. Suljetut ja avoimet tilat kuvasivat yksityisen ja julkisen tilan välisiä rajoja ja niiden puitteissa tapahtuvaa vallankäyttöä ja juonittelua.
Billy Budd oli vaikuttava miesäänten äänellinen ja dramaturginen voimannäyte, mutta Peter Grimes edusti Britten-syklin dramaturgista, musiikillista ja visuaalista huipennusta, jossa massiivinen kuoro teki vaikutuksen painostavan yhteisön roolissa tenori Corby Welchin vastatessa Grimesin roolissa näyttämöllisesti ja laulullisesti yhtä vakuuttavasti sen lähes väkivaltaiseen paineeseen tuhoutuvaa yksilöä. Yleislavastuksena karille ajautuneen laivan hylky ja muu meriaiheinen rekvisiitta ajoivat asiansa, välillä taustalle nousivat ahdasmielisen kyläyhteisön talot ja niiden ikkunat. Orkesteri velloi Wen-Pin Chienin johdolla vuolaana, täyteläisenä tekstuurina: varsinaisena myrskyävänä merenä. Deutsche Oper am Rheinin Peter Grimes oli kokonaistaideteos: kaikki laulajavalinnoista dramaturgiaan lavastukseen ja orkesterin soittoon toimi saumattomassa yhteistyössä kokonaisuuden hyväksi.
Korkkiruuvissa vaikutuksen tekivät Governess (Sylvia Hamvasi) ja Mrs. Grove (Marta Márquez). Hamvasi vaikutti myös ainoana hyvänä henkilönä Peter Grimesissa opettaja Ellen Orfordin roolissa. Lestadiolaissaarnaaja ja juoruileva vanha akka edustivat yhteisön konservatiivisia, pahoja voimia.
Deutsche Oper am Rhein, Düsseldorf: Benjamin Brittenin Billy Budd, Peter Grimes ja Korkkiruuvi. Esitykset olivat loppuvuodesta 2013.
