Teatteri Mars on vapaa suomenruotsalainen teatteriryhmä, joka on perustettu jo vuonna 1985. Ryhmän periaatteisiin on kuulunut noudattaa “köyhän teatterin estetiikkaa”, ja tämä näkyy myös ryhmän uusimmassa teoksessa Blåst. Perustajajäsen Joakim Grothin ohjaamassa ja koko työryhmän yhdessä käsikirjoittamassa näytelmässä näyttelijäntyö on keskiössä. Lavastus on viitteellinen: näyttämöllä on muutamia huonekaluja ja jääkaappi sekä soittimia. Näytelmä tapahtuu pienessä asunnossa, jonka huoneet ja seinät on rajattu lattiaan valkoisella teipillä. Ratkaisu muistuttaa Lars von Trierin Dogville-elokuvan äärimmäistä minimalismia.
Blåst on jatkoa samojen tekijöiden vuonna 2006 toteuttamalle Blås-esitykselle. Blåst on kuitenkin oma kokonaisuutensa, joten ei haittaa, vaikkei aiempaa osaa olisi nähnyt. Esityksessä kommunikoidaan paljon musiikin välityksellä, joten ruotsin kielen puutteellinen osaaminen ei ole este esityksestä nauttimiselle.
Mainostekstissä Blåstia kuvaillaan tragikomediaksi. Hellen Willbergin (Lena) ja Niklas Häggblomin (Nils) välinen arkinen komiikka on herkullista. Häggblomin näyttelemistyyli toimii kaikessa vähäeleisyydessään. Lisäksi hän soittaa useita instrumentteja. Willberg on esityksen komiikan varsinainen sielu. Kolmannen näyttelijän Anders Slotten (Andreas) rooli jää hieman yksiulotteiseksi.
Blåst on vahvimmillaan nimenomaan komediaosuuksissa. Tätä tukevat myös hulvattomat musiikkinumerot. Loppupuolen vakavammat pohdinnat jäävät pintaraapaisuiksi. Kokonaisuutena esitys on katsomisen arvoinen, raikas ja intiimi.
Blåst esitettiin ensimmäistä kertaa teatterifestivaaleilla Hangossa, missä esitys saavutti suosiota. Näytelmää esitetään Helsingissä 18.9. asti Betania-talossa osoitteessa Perämiehenkatu 13.
