Kulttuurivihkot 2/2018
”Riittääkö 70 euroa viikossa terveelliseen ruokaan? Toimittaja eli kuukauden minimibudjetilla ja yritti syödä hyvin” (HS 2016).
”Toimittaja eli viikon 50 euron ruokabudjetilla: näin ruokamenoista tinkiminen onnistui” (Anna 2017).
”IL-reportaasi: Toimittaja eli kuukauden toimeentulotuella” (IL 2013).
Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, kun työssäkäyvä ihminen heittäytyy pienempituloiseksi ja kertoo sitten usein, kuinka helppoa vähemmällä rahalla toimeen tuleminen olikaan.
Tätä voisi kutsua vaikkapa köyhyyslarppaamiseksi. LARP eli Live Action Role Playing kääntyy suomeksi live-roolipelaamiseksi tai larppaamiseksi. Viime vuosina on yleistynyt tapa kokeilla lyhyen aikaa ”jonkun toisen saappaissa elämistä”.
Vuonna 2015 Helsingin Sanomien suuressa köyhyyskyselyssä kävi ilmi, että mitä enemmän ihmisillä oli kokemusta joistain köyhyyteen liittyvistä teemoista, sitä enemmän he ymmärsivät ja olivat valmiita auttamaan ihmisiä, jotka kokivat samoja asioita. Mitä vähemmän kokemusta oli, sitä vähemmän oli empatiaa ja auttamishalukkuuttakin. Tämä on omiaan kasvattamaan sosiaalista etäisyyttä ihmisryhmien välillä, ja tällä voi olla dramaattisia seurauksia luottamukselle ja yhteiskuntarauhalle. Ilman ymmärrystä ihmisten erilaisista elämäntodellisuuksista ihmiskunta on tuhoon tuomittu.
On siis tärkeää, että ihmiset ovat empaattisia toisiaan kohtaan. On kuitenkin paikoin surullista ja ehkä jopa haitallista, kun köyhyyttä ”larpataan” ja näin hyväosaisen näkövinkkelistä usein tullaan vähätelleeksi todellisia niukkuudessa elämisen kokemuksia. Mitä haitallista tässä nyt sitten voisi olla – porkkana ja lanttuhan ovat halpoja, ei kai se tieto mikään salaisuus ole, ja miksi pienituloinen ei vain ottaisi tästä tuiki tarpeellisesta neuvosta vaaria?
Otetaan muutama esimerkki. Laitetaan työssäkäyvä larppaamaan työtöntä: ongelmaksi ei muodostu vain rahan puute, vaan koko elämän kietoutuminen työn ulkopuolisuuteen. Kun saat työn, saat usein palkkaa, työterveyshuollon, työyhteisön, työkavereita, työpaikan, arkirytmin, työsuhde-etuja ja niin edelleen.
Laitetaanpa sitten hyvätuloinen larppaamaan pienituloista: taaskaan ongelma ei ole vain raha, vaan ongelmaksi muodostuvat mahdollisuudet käyttää rahaa, kun sitä on vähän. Tutkimuksista tiedetään, että erilaiset niukkuudet, olipa kyse sitten ajan puutteesta tai rahan vähyydestä, aiheuttavat ihmismielen fokusoitumista vain hetkelliseen pärjäämiseen ja selviytymiseen, kapeuttavat mielen niin sanottua laajakaistaa ja heikentävät ihmisen toimintakykyä – köyhyys ikään kuin verottaa aivoja. Moni pienituloinen elää pienituloisena pitkään ja moni työtönkin kokee pitkäaikaistyöttömyyttä. Tiedämme, että esimerkiksi toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö on lisääntynyt ja tämä pitkäaikainen käyttö taas ennustaa heikkoa työllistymistä.
Ei ole sama asia teeskennellä pienituloista hetken, jos sen hetken jälkeen voi korjata ne asiat, jotka korjausta kaipasivat ja ostaa lisää sitä, mitä larpin aikana ei voinut ostaa. Monella hyväosaisella on myös laajat sosiaaliset verkostot, joiden tuki vaikeampina aikoina kantaa pitkälle. Moni työssäkäyvä taas saa esimerkiksi ”ilmaisia lounaita” ja tarjoiluja. Usein pienituloisuuteen kietoutuu myös esimerkiksi heikentynyttä terveyttä ja lääkekuluja, ylivelkaantumista ja ”miinuksella elämistä”. Kärjistetysti voi sanoa, että hyväosaisuus kasvaa korkoa, kun huono-osaisuus kasvaa negatiivista korkoa.
Minut haastettiin joulukuussa elämään viikko toimeentulotuen saajan arkea, siis testaamaan sitä, miltä elämä tuntuisi noin 50 euron ruokabudjetilla viikon verran. Suhtauduin skeptisesti, mutta osallistuin. Purkutilaisuudessa kerroin pitkälti sen minkä tässä tekstissä. Se, että raha mietityttää enemmän, kun sitä ei ole, ei ollut minulle uusi tunne. Työssäkäyvänä toki pysähtyminen laskemaan jokaista ateriaa, välipalaa ja kauppareissua muistutti taas näistä aiemmista kokemuksista. En kuitenkaan koskaan sanoisi, että pienituloisen pärjäämisessä on kyse siitä, että ottaa vain itseään niskasta kiinni. Ei ole. Niukkuus kurittaa tavoilla, jotka eivät larppeihin istu. Niitä ei voi kuvitella, mutta niitä ihmisiä, jotka niukkuudessa elävät, on pidettävä asian suurimpina asiantuntijoina.
Kirjoittaja on tutkijana asunnottomuutta poistavassa Y-Säätiössä.
Kirjoitus on julkaistu Kulttuurivihkojen 2/2018 köyhyys-teemapaketissa. Julkaisemme teeman artikkelit poikkeuksellisesti myös verkkolehdessä, jossa ne ovat maksutta luettavissa.
