Kulttuurivihkot 2/2010
Elämme maailmassa, jossa kaikki määritellään vaihtoarvon kautta, väittää Beverley Skeggs. Työväenluokkaisilla naisilla on huonoimmat mahdollisuudet pärjätä kilpajuoksussa, jonka päämääränä on saada mahdollisimman paljon persoonallisuuspääomaa.
Brittiläinen luokkateoreetikko ja sukupuolentutkija Beverley Skeggs vieraili maaliskuussa Suomessa Tampereen yliopistolla luennoimassa siitä, kuinka »persoonallisuuspääomaa» tuotetaan. Lontoon yliopistossa Goldsmiths collegessa professorina työskentelevä Skeggs on kiinnostunut esimerkiksi siitä, minkälaiset mahdollisuudet työväenluokkaisilla naisilla on kokea itsensä arvokkaina ja arvostettuina. Suurimpina teoreettisina innoittajinaan Skeggs pitää Karl Marxia ja ranskalaissosiologi Pierre Bourdieuta. Bourdieuta hän kuitenkin kritisoi siitä, »ettei tämä ymmärrä ollenkaan sukupuolen merkitystä».
Skeggsin mukaan elämme aikaa, jossa kaikki ‒ oli kyse sitten tavarasta tai inhimillisistä ominaisuuksista ‒ voidaan tuotteistaa. Individualismikaan ei ole enää vapautta olla aidosti sitä mitä on, vaan siitä on tullut pakonomaista erottumista edukseen. Syyt tähän ovat nähtävillä jo arvon historiallisessa kehityksessä.
Länsimaissa arvo on nähty yleensä vain vaihtoarvon kautta. Siksi esimerkiksi siirtomaaisännät pitivät afrikkalaisia esineitä palvovina villeinä. Tämä käyttöarvon ja vaihtoarvon erkaneminen toisistaan toimii vielä edelleenkin luokkasuhteiden taustalla.
»Varsinkin työväenluokkaiset naiset keräävät mielellään takanreunukselleen matkamuistoja ja muuta pikkutilpehööriä, joilla ei varsinaisesti ole vaihtoarvoa. Keskiluokkaisille naisille sellainen ei sovi, sillä heillä on makua», Skeggs kertoo ja tunnustaa saman tien vaatineensa äitiään siivoamaan takanreunuksensa kaikesta roinasta.
Keskiluokan moraalinen ylemmyys
Luokkajako ei tule esille ainoastaan objektisuhteissa vaan myös laajemmin elämäntyylissä. Työväenluokkaiset naiset tapaavat ystäviään ja käyttävät aikansa television katsomiseen, kun taas keskiluokkaiset naiset käyvät taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuririennoissa tai pyrkivät jotenkin muuten kehittämään itseään lisätäkseen persoonallisuuspääomaansa. Eri tavoin hankituista taidoista rakentuva persoonallisuuspääoma on siis sijoituskohde siinä missä taloudellinenkin pääoma.
Keskiluokka ei Skeggsin mukaan edusta ainoastaan sivistystä ja hyvää makua, vaan myös moraalista ylemmyyttä. Porvariston hillittyä charmia vasten työväenluokkainen nainen näyttäytyy tyylittömänä, säädyttömänä ja holtittomana. Näin on, olipa sitten kyse pissiksistä huonon maun ruumiillistumina, liiallisesta alkoholinkäytöstä, kontrolloimattomasta seksistä ja lisääntymisestä tai sivistymättömästä kielenkäytöstä. Siksi työväenluokkaisten naisten on paljon vaikeampi saada arvonantoa kuin työväenluokkaisten miesten, nämä kun voivat näyttäytyä cooleina kaikkine paheineen. Skeggs onkin pohtinut, kuinka työväenluokkaiset naiset pystyvät määrittelemään itse oman arvonsa ja taistelemaan ulkoapäin tulevia määrittelyjä vastaan.
Beverley Skeggsin Class, Self, Culture ilmestynee syksyllä suomeksi nimellä Eletty luokka.
