Nykyinen ilmastonmuutos sekä ympäristökriisi johtuvat ihmisen omaksumasta epänormaalista luontosuhteesta, jossa ihminen pyrkii hallitsemaan luontoa periaatteella ”tieto on valtaa”. Tämän vastakohta on luonnon seuraaminen.
Luonnon hallitsemisen toteaa kun seuraa luontoa. Minä olen seurannut jo vuoden mustan kissamme käyttäytymistä ”tulkitsemalla siihen liittyviä merkityksiä”. Kun kissa tekee jotain, saatan ensin kuvitella, että se on minun ja kissan välistä vuorovaikutusta, mutta kun tulkitsen kissan käyttäytymiseen liittyviä merkityksiä, joudun toteamaan, että kissa elämä liittyy joka kerta pelkästään evoluutiossa rakentuneeseen ”kissojen maailmassaoloon”.
Luonnon hallitsemiseen liittyy tällä hetkellä kuvitelma siitä, että ihminen pystyy laskemaan periaatteella ”tieto on valtaa” matemaattisesti ”hiilinieluja” niin ettei siitä aiheudu haittaa maapallon ilmakehälle ja luonnolle. Tämäkin ihmisen erehdys on kohta kostautumassa.
Maaseutukulttuuria ja -elinkeinoa suosiva nationalistis-konservatiivinen alkiolainen keskustapuolue pyrkii parhaillaan rikkaita suosivalla metsänkaatopolitiikalla toimiin, joista seuraisi toteutuessaan ennen näkemätöntä haittaa maapallon ilmastolle sekä eläin- ja ihmiskunnalle.
*
Suomen kouluissa tapahtuu silloin tällöin, että koulun oppilaalta takavarikoidaan teräase mutta siitä ei tehdä yleensä tiedotetta medialle.
Suur-Kauhavan hallintovalta (poliitikot ja virkakunta) on toiminut äskettäin tässä suhteessa poikkeuksellisella tavalla. Perimmäisin syy tähän on ollut paikallinen kulttuuri.
Kauhavan hallintovalta erotti jokin aika sitten väliaikaisesti koulusta perusopetuslakiin vedoten koulun turvapaikanhakijaoppilaan vaikka kyseinen oppilas ei ollut käyttäytynyt uhkaavasti (yle.fi, 29.9.2017).
Tämän taustalla on 4.9.2017 alahärmäläisessä koulussa tapahtunut koulutappelu, minkä yhteydessä paikalle oli soitettu poliisi kahteen eri otteeseen.
*
Kauhavan kuntaorgaani on antanut tapahtumasta (21.9.2017) julkisen tiedotteen. Perusteluna poikkeukselliseen tiedotuskäytäntöön on se, että ”ulkoa päin tullut paine on ollut kova”.
Mistä tuossa paineessa on kyse? Mikä sen synnytti? Oliko se regionalistinen kulttuuriperinne ja poliittinen valta?
*
Poliisin pidättäessä koulun turvapaikanhakijaoppilaan (4.9.2017) häneltä riistettiin vapaus. Toiseksi julkista valtaa käyttävän täytyy toimia valtiota koskevan lain, ei paikallisen kulttuurin pohjalta. Virkavalta ja poliittinen valta ei ole ”tuomiovalta”.
Seinäjoella ilmestyvä sanaomalehti Ilkka julkaisi 30.9.2017 kirjoitukseni ”Oikeus”. Oikeusvaltiossa toimitaan lain ja oikeuslaitoksen pohjalta.
Härmänmaan paikalliskulttuurissa vallankäyttäjillä on kuitenkin tapana sanoa vieläkin vanhan ”häjyilyperinteen” mukaisesti ”ei uskalla naamaansa näyttää”, näin jos esimerkiksi antaa virkailijana lakiin vedoten määräyksen kuntalaiselle tietäen, että määräyksen toteuttaminen aiheuttaa asukkaassa suuttumusta.
Härmänmaan kulttuurissa on myös oma ”vaikenemislaki”. Sen mukaan vaikka tietää, että rikos on tapahtunut, siitä täytyy olla vaiti. Ja agraarisella härmänmaalla ”mies pitää aina sanansa”.
Tämän tyyppiset käyttäytymismuodot ja ”oikeus” ovat kuitenkin täysin eri asioita.
*
Eurooppa on sittenkin muuttumassa. Ranska on asettumassa seuraavaksi koko Euroopan unionin johtoon koska Saksan liittoparlamenttivaali ratkesi Angela Merkelin kannalta onnettomasti.
Macron-ilmiö on rantautumassa Ranskasta Suomeen asti.
*
Maailmanlaajuisen kulttuurisen ehto on kuitenkin se, että ihmiset irtaantuvat ”yhteiskunnallisesta massasta” vapaiksi yksilöiksi ja luopuvat tähän asti vallinneesta ”tietouskosta” ja alkavat uskoa ”uuteen tietoon” (taide jne.) sekä alkavat samassa yhteydessä tulkita vapaina yksilöinä ilmiöiden ja asioiden merkityksiä sekä alkavat tekemään omia valintoja ja kantavat ratkaisuistaan vastuun.
Ihmiskunnan suurin toivo on nyt ”joustavissa” ja uudistumiskykyisissä kaupunkinuorissa. Valtaosasta omaan aikakauteensa kasvaneissa ihmisistä on pelkkää haittaa uuden inhimillisemmän yhteiskunnan kannalta.
*
Tie nuorekkaiden Suomen vihreiden valtaannousulle ohi vanhojen isojen konservatiivisten suomalaisten puolueiden on avautumassa.
Isot vanhat suomalaiset nationalistiset puolueet ovat joutumassa ennennäkemättömän ravistelun ja kuolemankouristusten kohteiksi.
*
Valtapelien uudistava suunta Suomessa kohti parempaa huomista on vapaamielisille ja suvaitseville ”vihreyttä ymmärtäville marxisteille ja eksistentialisteille” mieleen.
Nyt on kaikista vaarallisinta jäädä roikkumaan vanhoihin suomalais-kansallisiin ”juoksuhautoihin”.
*
Nykyinen Suomen Keskusta, entinen Maalaisliitto syntyi maaseudun maatalousyhteiskunnassa ja puolueen arvopohja on valtaosin sen mukainen vieläkin. ”Talonpoikien ja maatalousväestön pienet paikalliset yhteisöt olivat pääasiassa omaehtoisia, sisäänpäin kääntyneitä ja täysin riippuvaisia paikallisista luonnonolosuhteista…” (Erik Allardt, Yhteiskuntamuoto ja yhdenmukaisuuden paine, kirjassa Suomi muutosten yhteiskunta, toimittanut Pertti Suhonen, sivu 1989, sivu 14).
Maatilat muodostivat maatalousyhteiskunnassa ”pienoisvaltioita” joita leimasi liikkumattomuus ja paikallaan pysytteleminen sekä kaikenlaisten ulkopuolisten pois hätistely sekä DNA-rakenteen kannalta ongelmalliset sukulaisavioliitot.
Lakeudella pidetään nykyisin osana ”modernin ajan normaaliutta” sitä, että kouluissa on ”normaalien lasten” joukossa maatilakeskusten ”perheserkkukulttuurin” takia syntyneitä ”vammaisoppilaita”. Muualla Suomessa ei kuitenkaan vallitse sama ilmiö.
*
Myös Suomen teollistuvien kaupunkien ”kokoomuslainen” kapitalistis-porvarillinen perhe on ollut sisäänpäin kääntynyt ja taloudellisissa suhteissa ”ydinperheeseen” sulkeutunut ja porvarilliset perhearvot omaksunut yksikkö.
Näistä kahdesta kristilliset arvot omaksuneesta kulttuurisesta ja sosiaalisesta perurakenteesta syntyi vuoden 1918 alussa Suomen ”valkoinen valta”. Se piti suurimpana uhkana itselleen teollisen kapitalismin rakentumisen aikaista työläisköyhälistön ”marxilaista punaista valtaa”.
Nykyisin tapahtuva ”uusi sisällissotaprosessi” liittyy myös valtioiden kahtia jakautumiseen.
Noiden kulttuurien keskuudessa eksistentialismissa nähdään vieläkin suurempi uhka. Eksistentialismia pidetään nationalismiin rakentuvissa valtioissa ”kaikista taudeista hengenvaarallisempana tautina”, sillä sen omaksuminen murentaa kappaleiksi yhtä lailla maatalokeskusyhteisön kuin porvarillisen perheyhteisön.
Tuon jälkeen noiden valtakeskusten vapaat yksilöt alkavat tehdä omia ”merkitysten tulkintoja” sekä omia valintoja ja ratkaisuja, joissa otetaan huomioon myös kaikki muut kuin vain ”omat”.
Tämä merkitsee ”omat” alkavat kantaa vastuun myös köyhimmistä kansalaisista ja ”ulkomaalaista” (pakolaisista ja maahanmuuttajista).
Koska nationalistinen Suomen keskusta on nyt omaksumiensa perinteisten nationalististen arvojen vanki se ei pysty omaksumaan uusimman aikakautemme eksistentialistisia arvoja.
Suomen Keskustasta ei voi tulla ikinä nuorekasta suvaitsevaa kansainvälisyyteen suuntautuvaa puoluetta.
*
Miksi Jean-Paul Sartre halusi toimia ensin kirjailijana (”sanataiteilijana”) ja oli samaan aikaan kiinnostunut kriittisesti kommunistisesta valtapelistä ja yhteiskunnasta?
Tämä liittyy pyrkimykseen oppia ymmärtämään ensin ”ihmisenä olemisen arkikysymyksiä” ja kun siihen liittyvät merkitykset olivat avautuneet riittävästi filosofiselle tasolle saakka, taiteilija keskittyi eksistentialistiseen filosofiaan.
Otavan kustantaman Sartren kirjoittaman teoksen Mitä kirjallisuus on? (1967) takakanteen on laitettu Sartren määritelmä kirjailijan tehtävästä:
”Kirjailijan vastuu on totaalinen, hänen on oltava aikakautensa todistaja ja tulkki, sanottava kaikki kaikille. Kirjailijan tehtävä on luomillaan perspektiiveillä pakottaa lukijansa asettamaan kyseenalaiseksi kaikki näennäiset arvot. Maailman kehittyessä yhä suurempaa differentioitumista (erilaistumista/lisäys JP) kohti kirjailija ei saa sitoutua vain yhteen puolueeseen, yhteen suuntaukseen. Juuri hänen on tuotava esiin aikamme ihmisiä rasittavat taakat, paljastettava kätketytkin raja-aidat…kirjailijan on korostettava juuri tämän aikakauden erikoispiirteitä ja sitouduttava samalla koko ihmiskuntaan”.
Sivulla 227 Sartre kirjoittaa, että ”Mutta on jokin vieläkin pahempaa: Ranskan kommunistisen puolueen konservatiivisuuteen liittyy nykyään konservatiivisuuden kumoava opportunismi (periaatteettomuus/lisäys JP). Yksinomaan Neuvostoliiton suojeleminen ei ole tärkeätä. täytyy myös varjella porvaristoa. Niinpä puhutaan porvariston kieltä: perhe, isänmaa, uskonto, moraalisuus…”.
Eksistentialistina vapaana yksilönä elämistä, omia yksilöllisiä valintoja ja ratkaisuja ja vastuun kantamista sekä ”merkitysten tulkintoja” korostanut Sartre sanoo samassa teoksessa (sivulla 47):
”Mutta kirjoittamistapahtumaan sisältyy lukutoimitus dialektisena korrelaattina, ja nämä – –vaativat kaksi tekijää. Kirjailijan ja lukijan yhteisestä toiminnasta vasta syntyy tämä – – objekti, hengentuote. Taide on olemassa vain toista ihmistä varten ja vain toisen avulla. Lukutoimitus tuntuu itse asiassa olevan havainnoimisen ja luomisen synteesi – –”.
*
Kirjailijana, taiteilijana, Sartre ”opiskeli” ihmisen olemista. Sanoessaan, että minä ylittää tietoisuuden ja on siten ainutlaatuinen transsendenssi objekti, ei subjektiivisuuden ydin, Sartre ennakoi jo 1930-luvun lopulla 1960- ja 1970-lukujen ranskalaiselle (jälki)strukturalismille leimallisia teesejä ”subjektin kuolemasta” (Vincent de Coorebyterin toteamus, kts. Antti Kauppisen esipuhe kirjassa Minän ulkoisuus, Tutkijaliitto 2004, sivu 9). Romaanin ”INHO” hän kirjoitti samoihin aikoihin.
”Subjektin kuoleman” havaitsemisen jälkeen Sartre ryhtyi etsimään filosofina syitä kyseiseen ilmiöön ja loi sen vastavoimaksi eksistentialistisen filosofiansa.
*
Sartre kirjoitti kirjan Mitä kirjallisuus on? pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hitlerin ja Stalinin aikainen ”massoittaminen ja yhdenmukaistaminen” oli vaihtumassa tuolloin erilaistumiseen ja yksilövapauden korostamiseen.
Postmoderni arkkitehtuuri syntyi USA:ssa jo 1960-luvun alussa ja 1960-luvun lopulla nähtiin Euroopassa opiskelijanuorten mellakat yksilövapauksien lisäämiseksi.
Viimeksi konservatiiviset voimat ovat kuitenkin yrittäneet nousta monissa kansallisvaltioissa uudestaan valtaan vaatien taas, kuten ennen toista maailmansotaa, nationalistista yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta.
Kuvitelma siitä, että ”ihminen on pohjimmiltaan tietävä olento”, merkitsee ”äärettömyyden sisällä olemista”. Uusin kehitys on johtanut siihen, että nyt kaikkea mitataan hetki hetkeltä uudella tiedolla ja samalla ihmisille uskotellaan, että kaikki on hallinnassa.
Tietotulva syöksyy nykyisin päällemme hirmumyrskynä.
Uusin yhteiskuntakehitys uhkaa rauhan ylläpitämistä maapallon laajuisesti. Sotaa vastaan taisteleminen edellyttää onnistuakseen erilaisuuden, yksilövapauden ja suvaitsevaisuuden lisäämistä, päinvastainen kehitys nopeuttaa uusien sotien syttymistä.
*
Kannatuksensa romahtamista nyt 2017 pelkäävä nationalistis-konservatiivinen Suomen Keskusta korostaa edelleenkin eniten konservatiivisesti maaseudulla asumista, maaseutukulttuuria ja perinteisiä ”kansakunnan nationalistisia yhtenäisyysarvoja” (vrt. Santeri Alkion konservatiiviset 1800-luvun kirjoitukset).
Keskustapuolue suosii eniten maaseudun rikkaita, joilla on paljon rahaksi muutettavaa omaisuutta kuten ”talousmetsiä”.
Keskusta on vallankäyttäjänä itsekäs, yksilön vapautta korostavan eksistentialismin vastainen sekä epäkaupunkimainen puolue.
Nykyajan hermolla elävät vapaamieliset kaupunkinuoret vierastavat eniten konservatiivista keskustapuoluetta.
*
Suomen pääministeri Juha Sipilä on keskustapuolueen miljonäärinä eräänlainen ”Suomen Trump”. Tästä seikasta ei kuitenkaan käydä Suomessa julkista keskustelua.
Sipilän hallitus on ollut viimeksi kaatamassa rikkaimpien hyväksi Suomen metsiä. Keskusta on karkottanut aktiivisesti Suomesta pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä toteuttanut uutta rakennemuutospolitiikkaa mikä suosii rikkaita ja yksityisautoilua autottomuuden sijasta.
Sotesta ja Suomen suurkuntauudistuksesta ei tule koskaan nykyisen hallituksen johdolla sitä ”kaikkea hyvää Suomen kansalle”, jota keskustan valtapelurit ovat viimeksi ylistäneet.
*
Nykyinen ”moderni yhteiskuntakone” pitää Maapallon ilmakehääkin osana yhteiskuntakonetta, joka myös antaa ihmiskunnan luontoa hyödyntävälle toiminnalle vauhtia.
Euroopan unionin parlamentti teki 13.9.2017 metsänomistajia (rikkaita) suosivan päätöksen ”hiilinielujen laskentasäästöistä”, mutta onneksi väittely samasta aiheesta jatkuu. Tehty poliittinen päätös ei ollut vielä ”lopullinen”.
*
Mutta tässäkään asiassa suurin ongelman ydin ei ole se, että ”talous jyräsi tieteen”, vaan se, että ihminen jyrää tietouskollaan luontoa.
Vaikka ilmastomuutos hälyttää aina vain nopeammin ja kovempaa mutta ihminen aikoo jatkaa tässäkin asiassa matkaansa vahdilla kohti ihmiskunnan lopullista helvettiä.
Samaan aikaan kun teollis-kapitalistisia ”käytäntöjä pyörittelevät valtapoliitikot” ruokkivat kansaa ”kaiken maailman henkiuskomuksilla”, he pitävät materialismia (taloutta) suurimpana arvona. Tämän he tekevät vallan huipulle päästäkseen. Tässäkin yhteydessä ei voi muuta kuin nostaa hattua Karl Marxille.
*
Maatalous- ja keskustavaltaisella Kauhavalla kaupunginhallituksen keskustaryhmä vaatii tiedotteessaan selvitystä Kauhavan vastaanottokeskuksesta.
Kauhavan vastaanottokeskus toimii lakkautetun lentosotakoulukasarmin tiloissa.
Vastaanottokeskuksen ensimmäinen johtaja (Peura) olisi halunnut, että turvapaikanhakijat olisivat saaneet valmistaa ruokaa itse oman kulttuurinsa pohjalta mutta tuohon ajatukseen ei suostuttu. Nyt hän toimii muihin tehtäviin siirtyneenä mutta edelleenkin paikallisen vallankäytön suojassa.
Keskustaryhmän selvityspyyntö kuvaa nationalistis-regionalististen suomalaisväestön pikkukarsinaan sulkeutuvaa ja isänmaaintoilevaa maatalousvaltaista kulttuuria. Mutta sen tarkempi avaaminen on hyvin haastavaa.
Keskustaryhmä toteaa, ettei ryhmällä ole tiedossa ”tarkkaa määrää vastaanottokeskuksessa olevista turvapaikanhakijoista saati siitä mitä he ovat tulleet – – mediatietojen mukaan Kauhavalle oltaisiin lisäksi siirtämässä 150–200 uutta turvapaikanhakijaa – – Kauhavan keskustalaisten mukaan turvapaikanhakijoiden määrä kanta-Kauhavan keskusta-alueella alkaa olla aika iso suhteessa kantaväestöön – – selvitys on tärkeä tehdä ja tuoda tiedoksi erityisesti rauhallisen ja hyvän yhteiselon sekä järjestyksen ylläpitämisen vuoksi – – voitaisii myös hälventää pelkoa – – epätietoisuus lisää aina pelkoa – –” (Aviisi 14.9.2017).
Kaupunkikulttuurissa kasvanut ihminen ajattelee päinvastaisesti, ”…hän tuntee olonsa turvalliseksi kun vastaan valuu lukemattomia erivärisiä ja eri kieliä puhuvia ihmisiä….”he ajattelevat, että he ovat minua varten ja minä ajattelen että olen heitä varten”…vähiten häntä kiinnosta ajatella mistä kaukaa he ovat tänne tulleet…hänelle tärkeintä hänelle on se että me kaikki ihmiset voimme olla vapaina ja suvaitsevaisina yksilöinä kaikki ystävinä yhdessä…”
*
Kauhavan kaupunginhallituksen keskustaryhmä edustaa kunnan asukkaita ja puolue kilpailee samalla muiden poliittisten puolueiden kanssa valta-asemasta. Se tuntee ”oman väestön” arvot ja asenteet ja haluaa siksi vaikuttaa turvapaikanhakijoita koskevaan mahdolliseen muutokseen.
Sen konkreettinen vaikuttamiskeino on vaikuttaa ”kantaväestön” ja turvapaikan ulkomaalisväestön väliseen suhteeseen niin, ettei turvapaikanhakijoita ole ”suhteettoman paljon haittaa ja häiriötä” kantaväestön arkielämään.
Kyseinen valtapelikeino liittyy ajatukseen ”tieto on valtaa”. Se liittyy myös esimerkiksi kysymykseen pakolaisista turvapaikkamaassa aiheutuvista kustannuksista yhteiskunnalle.
*
Maailmansotien välissä syntynyt funktionalismi (funktio=toiminto) merkitsi sitä, että perinteinen ”arkkitehtuuri taiteena” korvattiin yhteiskunnallisina valtapelissä ”arkkitehtuuri tieteenä ja yhteiskunnallisena taloutena”. Tuota ”matemaattista asuntosuunnittelun maailmaa” seurasi epäinhimillisiä massaympäristöjä (asuinalueiden teollinen elementtirakentaminen jne.). Tapahtuneen erehdyksen taustalla oli ihmisen unohtaminen (kts. esimerkiksi Hans Asplond, Farväl till Funktionalismen!, 1980).
Funktionalismiin liittyi se, että asuntoa suunnitteltiin järki- ja tietopohjaisesti ”olemisen ja toimeentulon minimoimisen” sekä matemaattisen mitoitusperiaatteen pohjalta. Joka kohdassa pyrittiin varaamaan asukkaille vain ”pakollinen tila”. Mitään ”turhaa ja ylimääräistä” ei saanut jäädä huonetilaan. Minimointiin kuului saksalainen sana ”existenzminimum” (sanan etuosa tulee sanasta Existenz = Dasein, ”oleminen”).
1970-luvun alussa Saksassa tutkittiin teräsbetonin käytön minimointia niin, että teräksen kulutus olisi kerrostalossa pienin mahdollinen.
Tämän tyyppiset esimerkit todistavat siitä, että arkkitehtuurinkin yhteydessä opetuksen ja suunnittelun painopiste on aivan muissa seikoissa kuin ihmisessä. Ammattiurani jälkeen olen joutunut toteamaan sen, että minäkin jouduin työpaikoillani toimimaan aivan muulta pohjalta kuin ”ihmisyyttä painottaen”.
*
Kun funktionalismin pohjalta rakennettuja betonielementtilähiöitä ja kokonaisia lähiökehiä pyrittiin toisen maailmansodan jälkeen ”uudistamaan ja peruskorjaamaan” pyrittiin ottamaan paremmin huomioon ihminen ja esimerkiksi psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Mutta tämäkin tapahtui ”järki- ja tietopohjaisesti”.
Tuolloin ajateltiin esimerkiksi, että yhdessä kerrostalossa (pahempana niitä on pidetty tornitaloa) voi asua korkeintaan 10 % maahanmuuttajia. Jos tuo suhde on ollut esimerkiksi 30 %, sitä on pidetty ”kantaväestön kannalta” aivan liian korkeana. Jos koko lähiössä maahanmuuttajien osuus on ollut esimerkiksi yli 50 %, sitä on pidetty aivan liian korkeana suhdelukuna.
Tämä valtapoliitikkojen suosima ajattelu ei ole kuitenkaan ihmiskeskeistä vaan tietopohjaista. Eksistentialistisen filosofian mukaan myös tämä ajattelu pohjautuu ”huonoon uskoon” (Sartre) eikä huomioi ihmisenä olemisen perustaan liittyviä kysymyksiä.
Siinä ei tehdä eksistentialistisia valintoja ja ratkaisuja eikä kanneta vastuuta ihmisen syvimpään olemiseen liittyvistä seikoista.
*
Kauhavalaiset keskittyvät täydellisesti itseensä ja omaan lähipiiriinsä.
Sen yhteydessä ei oteta vähääkään huomioon sotaa pakoon lähteneen ihmisen, ”pakolaisen” henkistä hätää ja tuskaa mikä tunne jatkuu myös siinä maassa, jossa pakolainen ehkä saa luvan oleskella pitempään tarvitsematta pelätä ”pakkopalautusta”.
Sen yhteydessä ei oteta myöskään huomioon ihmiskunnan universaaliutta eli sitä, että maapallon kaikki ihmiset ovat ihmisinä samanlaisia ”nauravia ja itkeviä” mytologisia kulttuurieläimiä.
Kauhavalaisessa maaseutukulttuurissa ihmiset näkevät jo toisen toistensa katseesta tutuissa paikoissa sen ”kuuluuko hän omiin” vain onko hän ”ulkopuolinen”, ”meihin kuulumaton”.
Suvun ja klaanin jäsenten liikahdusten, eleiden ja katseiden tahdissa eläminen johtaa kuitenkin mielipuolisuuteen.
Koska siinä ei tunneta sympatiaa ”ulkopuolisia” kohtaan se on moraalisesti virheellinen ja vaarallinen kulttuuri ja elämäntapa.
*
Empiristisen filosofisen suuntauksen positivismin mukaan ”luotettava tieto” voi perustua ainoastaan kokemukseen ja havaintoon eli ”positiiviseen kokemukseen” (huomaa luonnontieteiden merkityksen korostaminen ”tiedonhankinnassa”).
Positivistit pitivät esimerkiksi ”metafysiikka perustuvia kokemuksia” harhaanjohtavina.
”Olemisfilosofian” uranuurtaja fenomenologi Edmund Husserl kritisoi positivistista tiedekäsitystä siitä, että se ”karsii periaatteessa juuri ne kysymykset, jotka ovat ihmiselle polttavimpia:
kysymykset koko tämän inhimillisen olemassaolon merkityksestä tai merkityksettömyydestä” (Markku Satulehto, Elämismaailma tieteiden perustana, Edmund Husserlin tieteen filosofia, Tampere 1992, sivu 2, kursivoinnit JP)
Kauhavalaisia edustavat valtapoliitikot tekevät tässä suhteessa kuntaorgaanin poliittisessa päätöksenteossa isoja virheitä.
Heidänkin pitäisi oppia ”tulkitsemaan merkityksiä”.
*
Puoluepoliittinen valtaeliitti pelaa valtapelejään omassa ahtaassa valtapeliympyrässä, mutta kansa elää samaan aikaan tavallisesti täysin toisenlaisessa ”laveassa itserakkaan kuvittelun maailmassa”.
*
Suomalainen Eteläpohjanmaa on mukana Culture Eden -kilpailussa kahdella teemalla matkailubisneksen tehostamiseksi (Arkkitehtuuri kärkiteemana, Ykköset 14.9.2017). Nuo teemat ovat Alvar Aallon Seinäjoki ja pohjoismainen rakennusperintö.
Eteläpohjalaiset kuitenkin vierastavat moderni arkkitehtuuria ja seudun kunnat ovat täynnä museoita, joissa ylistetään ”pohjalaistaloa” (kaksikerroksista fooninkia, alun perin klassistista kaupunkitaloa) nationalistis-regionalistisesti lakeuden suomenkielisen kansan itse keksimänä rakennustyyppinä.
Näin on vaikkei eteläpohjalaisilla ole ”hajuakaan” esimerkiksi fooninkien antiikin kulttuurin aikaisista koristeista.
*
”Kansalaiset” voivat seurata uutisista jatkuvasti kun niin sanotut ”käytännön miehet” käsittelevät valtapeleissään esimerkiksi Suomen ”soteen ja suurkuntauudistukseen” liittyviä asioita mutta ”kansalaisilla” on usein hämärä käsitys siitä, mihin tuon toiminnan konkreettinen tausta juontaa.
Toiset ”kansalaiset” kuvittelevat jopa, että ”maailma pyörii ihan itsestään”.
He kuvittelevat, että maailma on ”itsestäänselvyys”, maailma on ollut aina samanlainen ja että ”jokin yliluonnollinen voima” ylläpitää yhteiskuntaa ikuisesti samanlaisena.
Ihmiset eivät synny kuitenkaan ”valmiiseen maailmaan” vaan KEINOTEKOISEEN yhteiskuntaan ja aluerakenteeseen, jota voi ja pitää muuttaa ja uudistaa koko ajan.
*
Esa Saarinen kertoo kirjoituksessaan ”Fenomenologia ja eksistentialismi” (Vuosisatamme filosofia, toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen, 1987) sivulla 138 siitä, kuinka Sartre ruoskii ”valmiin maailman ideaa” Sartren romaanin Inho tekstiä lainaten:
”Merkitykset ja arvot eivät ole annettu etukäteen ” – – MERKITYKSET SYNTYVÄT VASTA TULKINNASTA – – MINÄ tulkitsen ja MINÄ asetan merkitykset ja arvot – ja kannan tekemisestäni täyden vastuun – – Ihmisen harteille säilytetään koko maailma”.
(tekstisuurennokset JP)
*
Esimerkiksi Suomen ”soten ja suurkuntauudistuksen” tausta liittyy ensinnäkin (hierarkkisesti ylinnä) Euroopan unionin ja Suomen hallituksen politiikkaan, jossa ylikansallisen taloudellisen tuen saamisen ehtona on niin sanottujen ”rakenneuudistusten” tekeminen (vrt. Kreikka).
Sitä ei kuitenkaan tuossa yhteydessä keskustella minkä valtapolitiikan puitteissa nuo uudistukset suoritetaan. Käytännössä rakenneuudistusta tehdään teollisen kapitalismin politiikan ja talouden pohjalta ja rikkaita eniten suosien.
*
Tärkeintä on kuitenkin kaivautua käytäntöön liittyvien yhteiskunnallisten kysymysten yhteydessä aiheeseen liittyvien filosofisten taustojen pohdintaan.
Filosofian yhteydessä tarkastellaan elämän ilmiöitä ja niihin liittyviä yleisiä käsityksiä. Tarkastelun kohteena on tuolloin esimerkiksi termit kuten tieto, todellisuus ja maailmankuva,
*
Marxilaisen ja eksistentialistisen filosofian yhteydessä on äärimmäisen keskeinen kysymys korostaa yksilövapautta, yksilön oikeutta ”konkreettiseen (”tietoiseen”) itselleen olemiseen”. Tällä näkökulmalla ei puolusteta ainoastaan jokaisen yksilön oikeutta olla vapaasti ”oma itsensä”.
Uusi nykyistä YK:ta paljon parempi ja tehokkaampi maailmanvalta ei ole mahdollinen ilman sitä, että kaikki ihmiset kasvavat yksilöinä vapaiksi ja oppivat tekemään vapaina koko ajan itse yhteiskunnassa jatkuvasti esiin tuleviin tapahtumiin ja asioihin liittyvistä merkityksistä omia yksilöllisiä tulkintoja.
Niiden tekeminen on toimivan demokratian tärkein ehto.
Päinvastaisessa tapauksessa ihmiset heittäytyvät auktoriteettien ja ”huonon uskon” varaan (tiede ja tietousko).
Esimerkiksi puhe ”Minä aion äänestään tulevissa vaaleissa henkilöä x koska hän on niin poliitikkona hyvä ja osaava tyyppi”, on suuri erehdys, joka tukee totalitaarisen yhteiskunnan rakentumista.
*
Yhteiskunnassa vallitsi ennen ja jälkeen Ranskan suurta vallankumousta erilaisia käsityksiä ihmisenä olemisesta ja elämästä. Esimerkiksi väkivaltarikoksesta rangaistiin ennen vallankumousta hyvin julmasti ja näkyvästi ”varoituksena muille”, vallankumouksen jälkeen siirryttiin ”pehmeään rankaisemiseen” ja perustettiin vankilalaitos, tämän yhteydessä uskottiin vapautensa menettäneen rikollisen kykyyn ”kasvaa ihmisenä” vankilassa ja tulla lopuksi ”kunnon kansalaiseksi”.
Valistuksen vallankumouksessa ihmisen kykyihin uskovaa ”kansalaisten sivistämistä” alettiin harjoittamaan myös kouluopetuksessa. Yhteiskunta alkoi organisoida kaikille koulujen opetusta niin, että kansalaisilla oli tietoja ja muita valmiuksia ottaa vastaan uudistetun yhteiskunnan kansalle asettamia velvollisuuksia.
*
Koulujen opetus perustuu periaatteeseen tieto on valtaa sekä samalla uusimpaan ”tietotuotantoon”. Pyrkimyksenä on korvata vanhat oppikirjat uusilla, mutta kyseinen toiminta on jatkuvaa, koska samana pysyvää lopullista tietoa ei voi olla olemassa.
Lapset ja nuoret oppivat kouluissa käsityksen, jonka mukaan ihminen pystyy hankkimaan kaikesta rationaalista ”tietoa” ja toimimaan elämässään ”uusimman tiedon” pohjalta joka suhteessa järkevästi. Tämä johtaa ”tiedon arvostamiseen” sekä ”tieteellisen asenteen omaksumiseen”.
Sartren ihmiskorosteisen eksistentialismin mukaan se merkitsee kuitenkin ”tieteen itsepetosta” ja ”huonoa uskoa”. Siinä ihminen kuvittelee merkitykset ja arvot etukäteen annetuiksi ”faktoiksi”. (kts. mainitsemaani Esa Saarisen kirjoitusta sivulta 137 eteenpäin).
*
Koska koululaiset eivät kasva omien merkitysten tulkitsemiseen, nuoret eivät kasva vapaiksi yksilöiksi, jotka tekevät omia ratkaisuja, ja valintoja tekeviksi yksilöiksi, jotka kantavat itse myös vastuun. Mutta jos näin tapahtuisi, kansalaisia edustava ja yhteiskunnallista valtaa käyttävä puoluepoliittinen valtaeliitti kokisi siitä omalle vallankäytölle (valtio/kunta) uhkaa, siksi valtaeliitin on vaikea suvaita eksistentialistisia vapauksia ihmisille.
*
Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttava seksuaalisuus on eräs inhimillisen elämän monista alueista, mikä on jatkuvassa vuorovaikutuksessa yhteiskunnalliseen vallankäyttöön (kts. Michel Foucault, Seksuaalisuuden historia, 1998, teos on ilmestynyt ranskaksi 1976).
Yhteiskunnallinen ”kansalaisia edustava” poliittinen valtaeliitti pyrkii vaikuttamaan myös esimerkiksi yksilöiden seksuaaliseen käyttäytymiseen ja alkoholin käyttöön.
Esimerkiksi Suomen valtiokirkon (kristilliseen uskon harjoittamiseen yhteydessä oleva vallankäyttöorganisaatio) pappien oikeus/kielto vihkiä homo- ja lesbopareja liittyy tähän kysymykseen.
Näissäkin tapauksissa yhteiskunnallinen valtaeliitti puuttuu yksilöiden vapauteen tulkita merkityksiä
*
Käsitteellä tieto on valtaa viitataan ihmisen ”kykyyn tietää” sekä ”kykyyn hallita” luontoa ja ihmislajin yhdyskuntia (yhteiskuntia). Mytologisella kulttuurieläimellä eli ihmisellä ei ole kuitenkaan noita ominaisuuksia ja taitoja, osana evoluutiota ihminenkin on ja elää osana evoluution ihmiselle käsittämätöntä väylää pitkin.
Kun vapaa yksilö luopuu tietouskosta ja kuvitteellisesta olemisesta, tuolloin taide korvaa ”tiedon”.
”Taiteen puhe ja vapaus” voi liittyä esimerkiksi kuvaan, sanaa tai ääneen. Siihen voi liittyä esimerkiksi esineen ”löytäminen” tai ”sattuman” merkityksen korostaminen.
Tuota tietämisen korvaavaa puhetta voi nimittää esimerkiksi pikamaalaamiseksi tai dadaksi.
Tietouskosta luopuminen on osa Sartren eksistentialismista käynnistynyttä vanhan modernin, kuvitteellisen ja tietouskoisen yhtenäiskulttuurin murenemista.
Vanha yhtenäinen ja yhdenmukainen ”kappale” murenee siinä ”jauhoksi”. Siinä yhden ”kiinteän massakappaleen” korvaa lukemattomien vapaiden yksilöiden yksilölliset maailmat.
”Kaikille yhteinen tajunta ja todellisuus” murenee siinä jokaisen vapaan yksilön omaksi ”tajunnaksi ja todellisuudeksi”.
Siinä jokainen tähän maailmaan syntyvä ihminen saa elää arjessa omana itsenä alitajuntaisia elämänilmiöitä ja sattumien paljastamia löytöjä myöten.
*
Monen taideopiskelijan ja taiteilijan tie kohti universaalia kerrontaa on katkennut siihen, että on huomannut jääneensä roikkumaan ”regionalismin ja nationalismin” hirsipuuhun. Vasta kun on ylittänyt tuon esteen voi päästä uudelle tielle, jossa pulppuaa universaalisuus yksilöllisestä näkökulmasta käsin.
*
Yhteiskunnalliset organisaatiot ja lait rakennetaan mytologisen ihmiseläimen kulttuurissa tieto on valtaa -periaatteella.
Organisaatiot ja lait perustuvat aina oman aikakautensa tietouskoon ja todellisuuskäsitykseen.
Kun ajat muuttuvat organisaatiot ja lait vanhenevat ja myyttiensä varassa elävä ihminen luisuu murrosvaiheeseen, jossa ihmisen on pakko uudistaa omaksumansa myytit päästäkseen elämässä eteenpäin.
*
Monet viime aikojen tapahtumat todistavat siitä, että parhaillaan on tapahtumassa syvä kulttuurimurros ja siihen liittyvien vanhojen tietokäsitysten ja myyttien murtuminen ja kokonaan uusien myyttien rakentuminen.
Tästä muutostilasta todistaa sekin, että ruokakaupat ovat voineet olla vasta jonkin aikaa auki myös sunnuntaisin.
Toivon mukaan kyseinen uudistus murtaa myös lopullisesti muita kuin uskovaisia pitkään piinanneen kristillisen valtionkirkon ”joulunpyhillään” aiheuttaman (pakkomuodolliseksi tavaksi muodostuneen) ”joulunpyhärauhan”.
Kirkon tuomiokapitulin (vallankäyttöorganisaation) jokin aika sitten tekemä päätös homopareja vihkineestä papista ei ollut juridinen vaan moraalinen. Kirkollinen eliittivalta esiintyy siinä ristiriitaisesti ”kompromissina” samalla kertaa konservatiiveina ja liberaaleina (kts. yle.fi uutiset 13.9.2017, siviilioikeuden professori Urpo Kangas). Kun toisia kumartaa, toisille vilauttaa pyllyään.
Pääministeri Sipilä on tunnustanut itse, että rakennemuutokseen tähdännyt Suomen hallituksen politiikka on heikentänyt köyhimpien asemaa ja lisännyt eriarvoisuutta.
Vastaavia esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka monia.
*
Ihminen ei voi ”tietää ja hallita” koskaan myöskään tulevaisuutta.
Yleiskaavoituksessa alettiin luopua 1960-luvulta lähtien ns. ”pitkän tähtäimen” maankäytön suunnitelmista koska ne todettiin vanhenevan muutamassa vuodessa utopioiksi ja toiveuniksi. Tämänhetkisen uusliberalismin aikana yleiskaavoista (tavoitteellisista kokonaisvaltaisista maankäytöstä) on luovuttu kokonaan, nyt suunnitellaan ja rakennetaan mahdollisimman nopeasti tapaus kerrallaan.
*
Samalla tavalla kuin yleiskaavoituksessa ihminen ei voi hallita ”pitkällä tähtäimellä” ilmastonmuutosta, mikä liittyy luonnon prosesseihin (evoluutio jne.). Ihmisellä ei ole kykyä sanoa mitään siitä mitä esimerkiksi 50 vuoden päästä olisi sopiva ”päästöjen ja hiilinielujen suhde”.
Mutta vain se joka on ”tietouskoinen” ja uskoo tieto on valtaa -periaatteeseen vain hän haluaa esittää esimerkiksi, että Suomen metsiä voidaan kaataa massiivisesti. Ilmastonmuutoksen vauhti voi kuitenkin milloin tahansa yllättää ja sekoittaa kaikki tähänastiset laskelmat.
Kuvitelma, että ihminen on ”tieto-olento” on suuri erehdys ja ”paha usko”.
Huominen on mytologiselle eläimelle eli ihmiselle ikuinen arvoitus. Se ei voi olla koskaan mitään muuta.
