Aristoteleksen kehittämän metafysiikan lähtökohta on mielestäni ollut: ”mitä on, ja mitä on ihmisenä oleminen?”. Siihen on liittynyt samalla kysymys siitä, voiko se (osuva vastaus) olla ”varmaa”.
Henrik Rydenfeltin kirjoituksessa ”Filosofia normatiivisena tieteenä” (suomalaisten filosofien julkaisema kirja Mitä on filosofia?, 2010) sanotaan sivulla 51, että ”Kovan linjan tiedeuskoinen voi – – väittää tiettyjen uskomusten välttämättömyyden johtuvan esimerkiksi ainoastaan ihmislajin perustavista biologisista ominaisuuksista. Onko filosofian peli siis menetetty?”.
Samassa teoksessa on Ilkka Niiniluodon kirjoitus ”Metafysiikan kohtalo”, kirjoituksen pääotsikko on ”Tarvitaanko vielä luonnonfilosofiaa?” (Metafysiikan kohtalosta on kirjan sivulla 141). Jos metafysiikan arvosteleminen kiellettäisiin, siinäkin olisi kyse suomalaisesta rasismista.
Kristillinen uskonto (usko Jeesukseen) on vaikuttanut pitkään länsimaiseen ajatteluun. Uskomista voi pitää sen johdosta ihmiseen luonnostaan kuuluvana asiana. Esimerkiksi poliitikkoja pidetään nytkin eräänlaisina ”kaiken tietävinä ja kaikkea hallitsevina Jeesuksina”.
