Vuoden 2008 parhaat ensi-iltaelokuvat.
1. Menetetty maa (No Country for Old Men, USA 2007)
Coenin veljesten paluuelokuva kärkiohjaajien kaartiin parin heikomman työn jälkeen. Teksasin jylhiin maisemiin sijoittuva verinen rikosdraama laajenee loppua kohden analyysiksi Yhdysvaltojen väkivaltaisesta historiasta ja nykyisyydestä. Veljesten parhaimpiin lukeutuva elokuva nappasi viime keväänä ansaitusti keskeisimmät Oscar-pystit.
2. Happy-Go-Lucky (Happy-Go-Lucky, Iso-Britannia 2008)
Mike Leigh´n yllättävä draamakomedia kolmekymppisestä naimattomasta lastentarhaopettajasta (erinomainen Sally Hawkins), joka sumeilematta ja vaihtelevalla menestyksellä pyrkii levittämään yltiöpositiivista elämänasennetta ympärilleen. Elämän suuria kysymyksiä onnellisuudesta ja aikuistumisen haasteista tuoreesti käsittelevä, ohjaajan luonnehdintaa lainaten ”antimiserablistinen” elokuva, joka ei kuitenkaan ole mikään siirappinen hyvän mielen komedia.
3. Lust, Caution (Se, jie, Taiwan/Kiina 2007)
Taiwanilainen Ang Lee osoittaa jälleen monipuolisuutensa – tällä kertaa toisen maailmansodan aikaiseen japanilaisten miehittämään Kiinaan sijoittuvalla intohimodraamalla. Poliittisen salamurhan suunnittelun ympärille kietoutuvassa mielistelemättömässä elokuvassa poliittinen ja seksuaalinen valtapeli johtaa (itse)petoksen kierteeseen ja moraaliseen umpikujaan.
4. Baader Meinhof Komplex (Der Baader Meinhof Komplex, Saksa 2008)
Dokumentaarinen, iskevän suoraviivaisesti ja vailla tarpeetonta psykologisoivaa moralisointia toteutettu kuvaus 1970-luvulla Saksan Liittotasavallassa pelkoa herättäneen vasemmistolaisen terroristiryhmittymän Punaisen armeijakunnan taustoista. Uli Edelin ohjaama, ajankuvaltaan huoliteltu elokuva tarjoaa panoksensa myös nykypäivän alati ajankohtaiseen terrorismikeskusteluun.
5. Taivaan reunalla (Auf der Anderen Seite, Saksa/Turkki 2007)
Saksanturkkilaisen Fatih Akinin elokuva kertoo kulttuurien välisistä kohtaamisista yhdentyvässä Euroopassa ja sen raja-alueilla kuuden keskenään risteytyvän ihmiskohtalon kautta. Ohjaajan aiemmissa töissään käsittelemät maahanmuuttoon ja muukalaisuuteen liittyvät teemat ovat tällä kertaa vain osa laveampaa kokonaisuutta.
6. In the Valley of Elah (In the Valley of Elah, USA 2007)
Irakin miehitys on taustana Paul Haggisin ohjaamassa älykkäässä draamassa, jossa Vietnam-veteraani (Tommy Lee Jones) tutkii Lähi-idässä palvelleen poikansa raakaa murhaa. Kaikkiaan ansiokas ja laajemminkin yleispätevä kuvaus sodassa koettujen kauheuksien vaikutuksista ihmisiin.
7. Darjeeling Limited (The Darjeeling Limited, USA 2007)
Veljeskolmikon vaiherikkaasta Intian-matkasta kertova komedia edustaa taattua Wes Anderson -laatua. Tavanomaisia ratkaisuja karttava elokuva on myös ohjaajan kunnianosoitus kaikkien aikojen merkittävimmän intialaisen elokuvantekijän Satyajit Rayn tuotannolle.
8. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robertin Fordin toimesta (The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford, USA 2007)
Kuvaukseltaan ja tarinaltaan poikkeuksellisen realistisesti toteutettu western, jossa kurkistetaan villin lännen myyttien taakse. Australialaisen Andrew Dominkin komeasti ohjaamassa elokuvassa Brad Pittin näyttelemä Jesse James on kaikkea muuta kuin ylevä lainsuojaton, jollaisena tämä on yleensä populaarikulttuurissa haluttu esittää.
9. WALL-E (WALL-E, USA 2008)
Sanomaltaan muodikkaasti ympäristötietoisessa futuristisessa animaatiossa ihmiset ovat hylänneet jätteisiin hukuttamansa maapallon, ja tuhoja siivoamaan on jätetty piskuinen keräilijärobotti.
Disney/Pixarin toistaiseksi onnistuneimmassa tuotoksessa romanssiviritelmät ovat osin päälleliimattuja, mutta tarinan ekologinen sanoma vaikuttaa kutakuinkin vilpittömältä.
10. Perhonen lasikuvussa (Le scaphandre et le papillon, Ranska/USA 2007)
Myös taidemaalarina tunnetun Julian Schnabelin ohjaama tositapahtumiin pohjautuva ranskalaisdraama vaikeasti halvaantuneesta muotigurusta (Mathieu Amalric), joka sairasvuoteellaan toista silmäänsä räpytellen ”sanelee” elämäkertansa sihteerilleen. Tavanomaista laadukkaampi sairauskuvaus ilman ylimääräistä sensaatiohakuisuutta ja sentimentaalisuutta.
11. Taxidermia (Taxidermia, Unkari/Itävalta 2006)
Unkarilaisen kulttiohjaajan György Palfin parin vuoden takainen, mielipiteitä puolesta ja vastaan herättänyt festivaalihitti, jossa groteskien tapahtumien ja henkilöhahmojen kautta käydään läpi veljeskansan historiaa toisen maailmansodan vuosista 1970-luvulle. Taatusti originelli elokuvaelämys.
12. Erämaan armoille (Into the Wild, USA 2007)
Näyttelijä Sean Pennin ohjaamassa tosidraamassa rikkaan perheen poika (Emile Hirsch) hylkää länsimaisen kulutusyhteiskunnan houkutukset ja alkaa toteuttaa kutsumustaan omavaraisesta elämästä Alaskan karuissa luonnonolosuhteissa. Ajatuksia herättävä, hieman idealistinenkin henkilökuva tinkimättömästä oman tiensä kulkijasta.
13. Vicky Cristina Barcelona (Vicky Cristina Barcelona, USA/Espanja 2008)
Woody Allen jatkaa Eurooppaan sijoittuvien moraalitutkielmiensa sarjaa elokuvalla kahdesta amerikkalaisturistista (Rebecca Hall, Scarlett Johansson), jotka Espanjan-lomallaan hullaantuvat paikalliseen boheemitaiteilijaan (Javier Bardem). Sujuva, mutta osin pinnallinen ja stereotyyppinenkin kuvaus eteläeurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen luonteenlaadun eroista ja yhtäläisyyksistä.
14. The Visitor (The Visitor, USA 2007)
Koskettava indiedraama yksinäisestä leskimiehestä (mainio Richard Jenkins), joka löytää elämäänsä uutta sisältöä tutustuttuaan USA:ssa laittomasti asuvaan siirtolaispariskuntaan. Elokuvassa kritisoidaan sekä rivien välistä että suoremminkin Yhdysvaltojen suvaitsematonta maahanmuuttopolitiikkaa syyskuun 2001 jälkeisessä tilanteessa.
15. Lars ja se ainoa oikea (Lars and the Real Girl, USA 2007)
Erakkoluontoinen nuorimies löytää luonnollisenkokoisesta seksinukesta korvikkeen läheisyydenkaipuulleen palkitussa pikkukaupunkilaisdraamassa, jonka pääosassa paljolti juuri indie-elokuviin erikoistunut Ryan Gosling tekee jälleen varmaotteista työtä.
16. American Gangster (American Gangster, USA 2008)
Ylipitkä, mutta suuremmitta suvantokohditta etenevä tosipohjainen rikosdraama 1970-luvulla Harlemin alamaailmaa hallinneesta huumekeisarista (Denzel Washington) ja tätä jahdanneesta lahjomattomasta poliisista (Russell Crowe). Veteraani Ridley Scottin ammattitaidolla ohjaama elokuva kuvaa amerikkalaisen unelman tavoittelua ja sen kääntöpuolta aikana, jolloin köyhissä oloissa kasvaneelle mustalle miehelle teitä rikastumiseen oli vain harvoja: viihdebisnes, urheilu ja rikollisuus.
17. Yön ritari (The Dark Knight, USA 2008)
Kuvallisesti näyttävä, tarinaltaan jopa köykäinen toimintaelokuva hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta Gotham Cityn synkissä maisemissa. Christian Balen esittämä viittasankari on mielenkiinnoton tyyppi, ja elokuva tullaankin ensisijaisesti muistamaan 28-vuotiaana traagisesti kuolleen Heath Ledgerin raivokkaasta roolisuorituksesta anarkistisena superrikollisena.
18. 007 – Quantum of Solace (Quantum of Solace, Iso-Britannia/USA 2008)
Daniel Craigin toinen Bond-seikkailu ei perustu Ian Flemingin tekstiin, vaan alkuperäiskäsikirjoitukseen, jota on ollut sorvaamassa muun muassa Paul Haggis. Samalla tarina on saatu irrotettua Flemingin edustaman pohjimmiltaan vanhoillisen maailmankatsomuksen kahleista, ja lopputulos onkin yksi 22-osaisen elokuvasarjan parhaita. Kriittistä poliittista ja moraalista pohdiskelua elokuva ainakin sisältää vähintään yhtä paljon kuin aikaisemmat osat yhteensä. Myös Bondin karikatyyristä hahmoa on muutettu realistisempaan suuntaan, eikä Craigin tulkitsema 007 enää juurikaan muistuta Sean Conneryn ja Roger Mooren aikanaan standardisoimaa yli-ihmismäistä macho-agenttia.
19. Burn After Reading (Burn After Reading, USA 2008)
Sattuma korjaa satoa välityön makuisessa, mutta viihdyttävässä Coen-veljesten mustassa komediassa, jossa liikutaan vakoilun ja kuntosalien maailmassa. Tähtinäyttelijöillä on ilmiselvästi ollut hauskaa elokuvaa tehtäessä, mikä ei välttämättä ole ollut lopputuloksen kannalta vain positiivinen asia.
20. Once (Once, Irlanti 2006)
Kuin varkain pienoiseksi hittileffaksi kohonnut musiikkipitoinen draama dublinilaisen katusoittajan ja tšekkiläisen maahanmuuttajan täyttymättömästä rakkaudesta. Pikkusymppis elokuva, joka tarjoaa arjen romantiikkaa tyyliteltyihin rakkausdraamoihin kyllästyneille.
Paras dokumentti: Standard Operating Procedure (Errol Morris)
Paras kotimainen: Kolme viisasta miestä (Mika Kaurismäki)
