Koronaviruksen seurauksista yleisökadon ja tapahtumien peruuntumisten vuoksi kärsivä kulttuuriala on yhdistänyt voimansa erilaisiin nettitempauksiin.

Koronavirusepidemia on heittänyt koko yhteiskunnan valtavien haasteiden eteen. Terveys on ensisijaista, mutta taloudelliset seuraukset globaalista epidemiasta ovat parhaassakin tapauksessa mittavat. Taide- ja kulttuuriala ottaa iskuja vastaan ensimmäisten joukossa ja murheellisen rajusti.

Vaikutukset ovat välittömiä. Vaikeimmassa asemassa ovat kulttuurikentän lukuisat vapaat taiteilijat, joista monilta on nyt peruttu ainoat toimeentulon lähteet kolmeksi kuukaudeksi, mahdollisesti pidempäänkin. Itsensä työllistäjiltä puuttuu myös palkansaajien kaltainen turvaverkko.

Facebookiin onkin nyt esimerkiksi perustettu erityinen Karanteeniklubi, joka on tarkoitettu avoimeksi ilmoitustauluksi kulttuuritapahtumille, live streameille ja muulle toiminnalle, mitä voidaan järjestää turvallisesti joko virtuaalisesti tai livenä. Viime perjantaina perustettu sivusto ja ryhmä ovat saaneet lyhyessä ajassa yhteensä yli 7 000 jäsentä.

Lisäksi Facebookiin on perustettu Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki -niminen ryhmä, joka sekin on kerännyt lyhyessä ajassa jo liki 8 000 seuraajaa. Ryhmässä kulttuurialan toimijat, freelancerit, pienyrittäjät ja muut aiheesta kiinnostuneet voivat kertoa omista ideoistaan ja tempauksistaan sekä osallistua keskusteluun siitä, kuinka kulttuuriala voitaisiin pitää vireänä myös koronatoimenpiteiden aikana.

Kulttuurialalle on luotu myös erilliset aihetunnisteet #tuenkulttuuria ja #tuentapahtumia käytettäviksi eri sosiaalisen median sivustoilla.

Moni menettää toimeentulonsa

”Koronaviruksen aiheuttamasta epidemiasta johtuen suurin osa kulttuuritapahtumista on peruttu toistaiseksi. Ihmisiä on kehotettu pysymään kodeissaan ja välttämään ylimääräisiä sosiaalisia tilanteita. Vaikka tarkoitus on hyvä ja oikea, se on shokki tapahtumanjärjestäjille, artisteille, faneille ja kaikille alalla työllistyville, toteaa Karanteeniklubin perustanut”, Helsingissä toimivan tapahtuma-alueen Teurastamon tuottaja Kristian Schmidt.

Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki -sivuston perustajat Tanja Jänicke ja Pauliina Seppälä korostavat, että nyt tarvitaan uudenlaisia toimia ja ideoita kulttuurialan tukemiseksi. ”Nyt, kun tapahtumia ja yhteistilaisuuksia perutaan, moni menettää toimeentulonsa. Pahiten tämä sattuu luovaan alaan, freelancereihin ja pienyrittäjiin”, he toteavat.

Yksi julkisen hätähuutonsa esittäneistä tahoista on helsinkiläinen kirjagalleria Laterna Magica, jolta on peruuntunut kaksi huhtikuun näyttelyä ja näköpiirissä on, että myös toukokuun näyttely kaatuu, sillä taiteilijat ovat Italiasta ja Espanjasta. Lisäksi galleria joutuu peruuttamaan suunnitellut pienet konsertit tiloissaan.

”Asiakaskato on ollut aika lailla totaalinen kirjakaupan puolella. Olemme nyt yrittäneet kehittää korvaavia näyttelyjä ja pohdimme mm. kirjojen kotiinkuljetuspalvelua, jotta liiketoimintamme pystyisi edes jotenkin jatkumaan”, kertoo kauppias Eira Sillanpää.

Turkulainen parturikampaamo kertoo puolestaan avaamansa 1. huhtikuuta pienen gallerian liikkeensä yhteyteen. Tarkoituksena on lisäksi pitää yleisölle kahden tunnin tapaaminen, jossa taiteilijat pääsevät esittelemään töitään. Nyt saattaa käydä niin, että hanke kaatuu kävijöiden koronapelon vuoksi.

”Kyse on ruohonjuuritason taiteilijoiden tukemisesta, joka mahdollistaa näkyvyyttä heille, joiden olisi muuten sitä vaikea saada”, kertoo Hiusmuotoilua Tunteella -liikkeen omistaja Riika Isoviita. ”Tarkoituksenamme on rakentaa hyvän mielen tila, joka ei ota taiteilijalta tilavuokraa eikä provisiota, vaan kyse on puhtaasta hyväntekeväisyydestä”, hän korostaa.

[juttu jatkuu kuvan jälkeen]

Eloa suu säkkiä myöten

”Kun katselen ulos keittiöni ikkunasta, näen kuinka urheilukentän tekonurmella isoja ja pieniä tyyppejä pelaa jalkapalloa, koriskentällä pallotellaan, ja kuntosalilaitteissa on porukkaa, pieniä haalarihenkilöitä ja heidän vanhempiaan. Sitä katsellessa tuntuu, että kaikki on hyvin ja koronavirus kaukana” näyttelijä, laulaja Jonna Järnefelt miettii.

Mutta Viirus-teatterin esitykset peruttu, Åbo Svenska Teaterin myös. Järnefeltin laulukeikat, teatteriesiintymiset peruuntuivat ja kahden-kolmen kuukauden tulot ovat yhtäkkiä poissa. Hän toivoo työpaikkojen olevan vielä pystyssä, kun koronavirusepidemia tästä laantuu.

”Ei ole takuita mistään, mutta on kuitenkin kumma tunne siitä, että kenties universumi tämän hoitaa. Jos ei nyt ihan heti, niin pikkuhiljaa.”

”Kävin kaupassa, leipä on loppu, menin hakemaan hiivaa leipoakseni sämpylöitä, hiiva oli loppu. Näkkileipää oli yksi paketti, Koulunäkkiä. Nostalgiaa. Jos näkkileipään hieroo valkosipulin kynttä, siitä saa hyvän terveysruiskeen, luonnon omia antibiootteja.”

Järnefeltin arki ei poikkea freelancerin arjesta: hänellä on aina normaalioloissakin tämänkaltaisia hiljaisempia kuukausia. Tällöin hän ehtii ihmetellä, lukea, liikkua, opetella uusia asioita, lauluja.

”Ja elää suu säkkiä myöten. Paikkaan vanhat farkut. Ompelen jotain puuttuvia nappeja. Ruokaa kuluu tosin enemmän, koska jälkikasvu on etäopetuksessa ja karanteenissa. Kukaan ei mene harrastuksiin eikä kouluun. Ei mihinkään.”

Eli pitää olla luova, asettaa hävikki kohdalleen.

”Ollaan kotona. Hermo kiristyy, rahahuolet kenties valvottavat, mutta tulee myös levollisuus ja ymmärrys siitä, että kaikki ovat samassa tilanteessa  ja tämä jäsentyy kummalliseksi rauhaksi päässä. Ja jos oman tilan tarve on yhtäkkiä huutava, niin sitten vaan ulos lantustelemaan, tuuleen jupisemaan.”

Avantouinnin yhteydessä pukuhuoneessa rouvat pitävät etäisyyttä, Jonna Järnefelt kertoo, puheet ovat kuitenkin hersyviä ja tunnelma kuin kesätuulen henkäys. Järnefeltille huoli kavereista, läheisistä ja rahasta tunkee kuitenkin tajuntaan, ja samalla hän miettii, että parvekekonsertti olisi kyllä mahdollinen omassa taloyhtiössä.

”Mutta miten? Ehkä menen vaan takapihalle laulamaan kitaristin kanssa karanteenissa oleville naapureille, tunniksi, laitan ilmoituksen seinälle ja siinä se.”

Hän pitää itse ideaa aika hatarana ja on sitä mieltä, että nyt voisi vähän hiljentyä oikeasti, kun ei voi suorittaa.

Mikään ei korvaa aitoa kohtaamista

Laulaja Jaakko Laitinen miettii olevansa siinä mielessä onnekas, että kymmenen freelancer-vuotensa jälkeen hän sattuu olemaan juuri nyt päivätöissä. Täten hänen henkilökohtainen taloutensa ei mene aivan niin kuralle kuin monilla kollegoilla, vaikka paljon keikkoja Laitiselta onkin nyt peruuntunut.

”On keksitty paljon vaihtoehtoista toimintaa ja striimattavia keikkoja, mutta eivät ne nähdäkseni voi korvata aitoa ihmisten kohtaamista ja keikkaa silmästä silmään ja olen skeptinen sen suhteen, saadaanko sitä kautta artisteille korvaavia tuloja.”

Silti Laitisesta näinä ankeina aikoina tuo on kuitenkin paras käytössä oleva vaihtoehto ja on hyvä, että ihmiset pyrkivät sulostuttamaan toistensa elämää taiteella.