Jean-Paul Sartren luomassa eksistentialistisessa ajattelutavassa on kuvattu vapaana yksilönä olemisen ja toimimisen perusasiat.

Sartren kiinnostus marxilaista ajattelua, kommunistista liikettä ja proletariaattia kohtaan todistaa siitä, että yksilönvapautta arvostanut Sartre halusi puolustaa köyhälistöä, ei hyväosaisia ja eliittiä.

Marxin historianfilosofian pahin virhe oli siinä, että hän kuvitteli historiallisen kehityksen etenevän tietyllä tavalla pakonomaisesti. Vallankumouksellisten voimien aktiivinen kokoaminen ei johtanut sellaiseen muutokseen kuin hän oli kuvitellut. Historia etenee niin yllättävin kääntein, ettei kukaan voi edes aavistaa tulevaa.    

Yksilön vapaus olla ja elää alkuperustansa mukaisesti vapaana olentona on kaiken perusta tässä maailmassa. Vasta vapaana ihminen on osa kaikea muuta luontoa. Jos yksilö ei ole vapaa, hän on olemassa luontoevoluution vastaisesti.

Vapautta ja oikeudenmukaisuutta janoavan köyhälistön tulee liittyä yhteen maailman muiden vapaiden yksilöiden kanssa vapaiden yksilöiden sosialistisen yhteisön rakentamiseksi.

Sartren eksistentialistisen ajattelun mukaan ihmisen on luotava oma olemuksensa. Siinä ihminen määrittelee itsensä aste asteelta heittäytymällä maailman melskeisiin. Siihen liittyvä ahdistus on hyväksi, koska se on kaiken uudistumisen edellytys.

Julkista valtaa käyttävän organisaation työpaikka on Suomessa vapaan yksilön vankila. Turun virassani jouduin laatimaan kirjallisia selvityksiä mielipidekirjoituksistani, koska lautakuntani (kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunnan) jäsenet sitä vaativat.

Kantelin kyselyistä oikeuskanslerille, mutta tuloksetta. Sekin todisti siitä, että myös oikeuslaitos on Suomessa osa kaikkea muuta systeemivaltaa.

Mielipiteitäni koskevien kyselyjen minussa aiheuttanut ahdistus rakensi olemistani ja herätti minut vaapaan yksilön puolustamiseen. Kun yhteiskunnallinen valta yritti valaa minut heti ammattiopintojen jälkeen systeemivallan polttoaineeksi, vapaa yksilöllisyyteni kutistui entistä pienemmäksi.

Aloin kuoleman edessä etsimään omaa itseäni ja olemistani. Ja onnistuin murtamaan tien kohti vastarintataistelua, jossa miljoonat uudet vapautuvat yksilöt liittoutuvat taisteluun yhteiskunnallista systeemivaltaa vastaan.

Vapaiden yksilöiden sosialistinen yhteisö kummitteelee nyt kaikkialla aaveen lailla.        

"Historian pakkomarssi" ei synnytä todellisen kehityksen kuvaa eikä synnytä vapaiden yksilöiden sosialistista yhteisöä. Uusi sosialistinen yhteisöllisyys syntyy, kun jokaisessa vapaassa yksilössä ahdistus alkaa rakentaa jokaisen omaa yksilöllistä olemista. Ja tekee vapaista yksilöstä kokonaisia luovuuksia.      

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kommunistinen puolue on pitänyt Kiinassa valtaa käsissään kuten aina ennenkin. Miksi tästä ollaan lännessä vaitonaisia? Siksi koska kiinalainen kulttuuri on tulossa hallitsevaksi maailmankulttuuriksi.

Länsivallat kuvittelevat, että kapitalistisen markkinatalouden yhteiskuntasysteemille ei voi olla olemassa vaihtoehtoa. Se on kuitenkin harhaluulo.

Maapalloa ei voi kilpailuttaa.   

Uusilla yhteiskuntamalleilla on kaikki mahdollisuudet edessään, koska tulevaisuus pysyy kaikille ikuisesti arvoituksena.   
Olen käyttänyt puoli vuosisataa omasta olemassaolostani todistavaa kuvaa ja sanaa. Kun tutkin koko tuota aineistoa, tulin siihen johtopäätökseen, että olemassaoloni on vaihdellut eri kausina.

"Maailmassaoloni ilmapiiri" oli alkuvaiheessa luonnonläheinen. Osallistuttuani koulusta lähtien yhteiskunnan pakottamaan yksilö- ja joukkomuokkaukseen vieraannuin aste asteelta itsestäni. Käynnistin siksi päinvastaisen prosessin, oman vapaan yksilöllisen minäni etsimisen ja rakentamisen.

Kansainväliset jälkistrukturalistit ovat todistaneet sen, että ihmisyksilöt tuotetaan osallistuessaan yhteiskunnallisiin toimintoihin, kuten nationalistiseen kasvatukseen ja puoluepolitiikkaan. Yksilö ei ole tuon myllyn jälkeen oman alkuperustansa mukainen vapaa yksilö ja subjekti, toimija.

Yksilö vieraantuu valvonnan ja kurin valtasysteemissä omasta sisimmästä itsestään. Valtasysteemi hävittää yksilöstä vapauden ja tekee yksilöstä osan massaa, jota vallan systeemikone käyttää valtapeliensä "polttoaineena".     

Natsi-Saksa on vaoittava esimerkki siitä, kuinka käy, kun nationalistinen valtapeli viedään äärimmäisen pitkälle. Miljoonien ihmisten kohtaloksi on tullut kuolla kahdessa maailmansodassa pelkkänä tykinruokana ja massana.

Vastaavaa itsetuhoisuutta, jossa ihmisiä kuolee "yhtenä mössönä" elollisen luonnon rinnalla, ei ole nähty ihmiskunnan historiassa.

Uusliberalistinen valtapeli tulee hävittää ennen kuin se tuhoaa planeettamme.

Omaa olemista ja vapautta kaikessa vahvistavat kaikkien maiden vapaat yksilöt, liittykää yhteen sosialistisen yhteisön rakentamiseksi!

 

ILMOITUS