Minä ja paras ystäväni
juoksemme rannalla
Olemme jo kauan sitten joutuneet
riisumaan
hiekalla täyttyneet sandaalimme
Olemme tuhlanneet aikaa
erityisesti edellisessä poukamassa,
eikä se ole meidän vikamme
Meidän täytyi kiertää
rannalle vedetty, mustunut katamaraani
Siitä päästyämme
kompastuimme kekoon
käytöstä poistettuja hengityskoneita,
hiiltyneitä happinaamareita
Tiedämme kyllä olevamme myöhässä,
tiedämme tulevamme aina viimeisinä - mitä muuta voi odottaakaan
kakkosviulisteilta
Nyt näemme harjoitusluolan,
muut ovat siellä jo paikoillaan
Suuaukko hehkuu lämmintä valoa
mutta miksi kaikki seisovat sotilaallisissa riveissä
Onko tämä a cappella -oppilaskuoro
vai mikä jumalan teatteri
Tyyni meri pauhaa äänekkäästi
mutta kuulemme kimeän huudon
aallonmurtajalle asti
Varjo luolan seinällä
osoittaa sanansa kolmosviulistille
niin kuin Kreivitär Nokimolle
joka lyyhistyy veteen hetkenä minä hyvänsä:- Dobermannien pitää täyttää
erityinen viisumihakemus!
Ymmärrätkö!
Eivät ne pääse parturoitavaksi ilman sitä!
Jos olit paikalla viime harjoituksissa,
sinun pitäisi tietää tämä!
Nyt meillä on sukelluspuvut,
nyt olemme valmiit.
– Tästä tulee rumaa,
ystäväni sanoo.
