Erilainen uudenvuodenyö

5… 4… 3… 2… 1… Hyvää uutta vuotta!

Tunnelma on riehakas. Parhaimpiinsa pukeutuneet miehet ja naiset kilistelevät lasejaan ja onnittelevat toisiaan, onhan vanha vuosi saatu juuri päätökseen ja uusi valmiina alkamaan. Rakkaudentunnustuksia jaellaan puolin ja toisin, joku saattaa tehdä muutaman lupauksenkin. Etualalla rakastavaiset katsovat toisiaan silmiin ja halaavat, usein suutelevatkin. Uudenvuodenyö on elokuvissa rakkauden ja ystävyyden juhlaa.

Selma Lagerlöfin vuonna 1912 kirjoittama ja Victor Sjöströmin yhdeksän vuotta myöhemmin ohjaama Ajomies on poikkeus. Siinä alkoholiin mieltynyt laitapuolen kulkija David Holm (uransa yhden parhaista roolisuorituksista tekevä Sjöström) kuolee juuri sillä hetkellä, kun vuosi vaihtuu. Vanhan legendan mukaan tuolloin kuolleesta henkilöstä tulee ajomies, kuolleiden sieluja vuoden ajan keräävä Kuoleman pyyteetön palvelija, jolla ei ole valtaa elävien tekoihin. Kun ajomies saapuu noutamaan Davidin sielua, tämä tunnistaa tulijan entiseksi ystäväkseen Georgesiksi. Ennen kuin Davidin on aika päättää maallinen vaelluksensa lopullisesti, hän käy Georgesin kanssa elämäntaipaleensa läpi nähdäkseen, mitä on itselleen ja läheisilleen tehnyt.

Ajomies valmistui aikana, jolloin ruotsalainen elokuva oli maailman huipulla. Sjöström ja helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller työstivät klassikkofilmatisointeja yksi toisensa jälkeen, näistä Ajomiehen jäädessä historiaan kaikkein suurimpana. Jotain elokuvan edelleen nauttimasta arvostuksesta kertoo, että Ajomies on toistaiseksi ainoa Blu-raylla julkaistu ruotsalainen mykkäelokuva ja mikä erikoisinta, sen on vieläpä julkaissut amerikkalainen laatujulkaisija Criterion. Ongelmallista kuluttajalle on vain se, että julkaisu on lukittu A-alueelle eikä näin ollen ole meikäläisten soitinten toistettavissa. Elokuva on toki myös katsottavissa YouTubesta.

Tuberkuloosin vastustamiseksi perustetulle kansalliselle yhdistykselle tilaustyönä valmistunut Ajomies on sekä kertomuksena että elokuvana monitasoinen. Kuvastoltaan se edustaa selkeästi kauhua, ovathan viikatetta kantava ja aaverattaineen paikalle saapuva kuoleman apumies tuttuja näkyjä jo vuosisatojen ajalta. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin kristillisiä arvoja – anteeksiannon ja katumuksen tärkeyttä – painottava tarina siitä, kuinka kaikki tekomme vaikuttavat ympäristöömme ja kuinka aina on mahdollista kääntää elämässä uusi, puhdas sivu. Ja onhan Ajomies tietysti myös suuri rakkauselokuva, jossa rakkauden kohde ei ole enempää eikä vähempää kuin itse elämä.

Myös ulkoisilta avuiltaan Ajomies on huikeaa katsottavaa. Päällekkäisotoksin toteutetut jaksot, joissa David ja Georges kulkevat elävien maailmassa, ovat matemaattisen tarkasti luotuja ja täynnä kekseliäitä yksityiskohtia – suotta ei kuvaajana toiminutta Julius Jaenzonia pidetty mestarina alallaan. Svensk Filmindustrin päälavastaja Axel Esbensen on apulaisineen luonut puolestaan täysin uskottavan miljöön, jossa voi aistia savunkatkuisten kapakoiden tai vaatimattomien köyhälistöasuntojen kylmyyden joka solullaan. Visio yöstä, pakkasesta, kuolemasta ja elämänliekin hiipumisesta on unohtumaton. Charles Chaplinin mielipiteeseen, jonka mukaan Ajomies on yksi maailman parhaista elokuvista, on helppo yhtyä.

© Kari Glödstaf

ILMOITUS