Nimekkeet

Tarita Ikonen: Lasinalaiskudos

Avoimesti tunnustukselliset ja omaelämäkerralliset runot tuovat alkoholistiperheen lapsen kokemukset lukijan iholle.

Asta Piiroinen: Aamun maa herää ikuisessa

Voisiko afrikkalaisuudesta kertoa jotakin uutta? Olisiko aika ravistella luutuneita käsityksiämme afrikkalaisista kulttuureista?

Veli-Matti Huhta: Historian häikäisevä laakso

Oivaltavaa, oppinutta analyysiä elokuvahistorian merkkiteoksista.

Erkki Widenius: Ikuinen ylioppilas

Pienoisromaani on epookkikuva noin viidenkymmenen vuoden takaisesta Jyväskylästä. Tupakointi oli hovikelpoista, keskiolut oli äskettäin vapautunut, Vietnamin sota hallitsi mediaa ja yhteiskunnallisista asioista keskusteltiin ja väiteltiin myös yliopistossa.

Matti Rautio: Epäonnistuneita ihmisiä

Matti Raution novelleissa liikutaan yhä pakottavammaksi käyvän kilpailu-, suoritus- ja poseerausyhteiskunnan katvealueilla. Niissä sukelletaan monesti näkymättömäksi jäävien tai syrjään sysättyjen ihmisten elämään ja sisäiseen maailmaan.

György Petri: Täyttä roskaa

Suomessa tähän asti valitettavan tuntemattomaksi jäänyt György Petri (1943–2000) on yksi Unkarin 1900-luvun runouden kansainvälisestikin merkittävimpiä hahmoja.

Virpi Alanen: Hiilellä piirretty hymy

Iloa ja ihmisyyttä synkkään aikaan! Virpi Alasen aforismit lähestyvät runoutta ja tuovat iskevien kiteytysten ohella värikkään ja vaihtelevan visuaalisen kuvaston katsojan silmien eteen.

Lassi Rajamaa: Vene ei nyt millään irtoa rannasta

Runokokoelman teemoina ovat luopumisen tuska ja ihanuus, hautausmaa monelta suunnalta tarkasteltuna, eläminen väreineen. Erilaiset tunnerekisterit kohtaavat ja risteävät monesti yllätyksellisillä tavoilla.

Timo Suutarinen: Kirsikankukkien kaupunki

Runokokoelma sijoittuu Terezínin keskitysleirikaupunkiin.

Kati Hiltunen: Kotini on tuntematon manner

Nuori ihminen etsii itseään maailmalta. Runot vievät lukijansa Pariisista Singaporeen, kirjaston hiljaisiin tiloihin ja kesäyön vesisateeseen suomalaisella bensa-asemalla. Kati Hiltunen...