Uni Ojuva: Asentopuu

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2019!

pappa meni / pahvilaatikkoon vuokseni / pappa meni pöydän alle, / pöydän päälle vuokseni / kun mummo tuli töistä / pappa pää hiessä / itsensä suoristi / veti päälleen / vaaleansinisen pusakan / ruudullisen lätsän / meni kylille huo’ahtamaan / kihottamaan hedelmäpelissä / housuissa oli prässit / muttei tärkeilevät

Runokokoelmassa Asentopuu ajat kerrostuvat. Esillä on muiston ja muistamisen problematiikka, vastahistoria ja pohjoinen. Kertomukset, jotka tarttuvat vaatteisiin. Olemme metsässä ja Jäämerellä. On kaupunkikin ja kaupallisen merenkulun vaatima tila. Vallankumous, mennyt, oma ja yhteinen.

Uni Ojuva (s. 1984 Sodankylässä) on historiasta valmistunut filosofian maisteri, joka työskentelee kulttuuri- ja viestintäsuunnittelijana. Asentopuu on hänen esikoisteoksensa. Hän on työstänyt sitä Nihil Interit ry:n runoryhmässä.

Uni Ojuva: Asentopuu
Kirjastoluokka 82.2
111 sivua, pehmeäkantinen
Ovh 18,90 e (nidottu), 8,78 e (e-kirja)

ISBN 978-952-7274-18-7 OSTA VERKKOKAUPASTA
ISBN 978-952-7274-19-4 OSTA VERKKOKAUPASTA

Nyt kesäalessa verkkokaupassamme: Kotiinkannettuna vain 14,95 e!

Myynnissä lisäksi Helsingissä Rosebudin CityCenterissä (Kaivokatu 8A, asematunneli) sekä Sodankylässä kolmessa paikassa: museo-galleria Alariestossa, Sompion kirjastossa ja Kirjakauppa Pukstaavissa.

Palkinnot

Uni Ojuva oli Asentopuu-teoksellaan yksi vuoden 2019 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon saajista. Palkinnon perustelut:

”Runoilija käyttää kokoelman nimestä lähtien paljon lappilaisia sanoja ja sanontoja, tukeutuu pohjoiseen mytologiaan ja viittaa lappilaiseen elämäntapaan. Monesti kokoelmassa esiintyy yllättäviä ja hauskoja rinnastuksia ja alluusioita. Toteamus ’vapaa vain on umpihanki’ tarkoittaa keväthankien hiihtelijöille eri asiaa kuin Lapin syvässä lumessa tarpoville lentojätkille, jotka kuitenkaan eivät ikinä lennä. Kokoelma sisältää monimuotoisia runoja, joiden materiaalina runoilija käyttää muistoja ja muistumia hyvin tuntemastaan elämänpiiristä. Runoissa otetaan selkeästi kantaa saamelaisten ikiaikaisiin hallintaoikeuksiin, ja toistuvasti tulevat esiin sanat ’yhteismaa’ ja ’talousmetsä’. Niiden konnotaatiot ovat toisenlaisia etelän teollistuneilla seuduilla kuin Lapin selkosilla.”

Kriitikot arvioivat

Runokokoelma on harkittu kokonaisuus, jossa toistensa viereen sijoitetut runot yhdistyvät toisiinsa myös samoilla ydinkäsitteillä. – – Ojuvan lyhyehköt, muutaman säkeen mittaiset, riimittelemättömät, mutta paperille huolellisesti asetellut runot avautuvat kuin syysutuinen aamu lappilaisessa metsässä.” Heidi Lakkala Lapin Kansassa 30.11.2018.

”Lupaava esikoinen”. Virpi Alanen Parnassossa.

Kirjailija puhuu